Donnan pentuesuunnitelma 2016

Donna ultrattu tiineeksi ja ensimmäinen Saletisti-pentue näkee toivottavasti päivänvalon viikolla 8.

Vanilla's Honey Finnish Design Famolas Gustaa-Adolf Silmät tark. 9/15 ok 3/15 ok Prcd-PRA Terve A Kantaja (b) Pompen Normaali (N) Ei testattu Lonkat B/B B/B Kyynärät 0/0 0/0 Polvet 0/0 (vanhentunut) 0/0 (vanhentunut) Näyttelyt ERI (serti Virosta) VARASERTI Luonnetesti 174 110

Yhdistelmä Koiranetissä

Yhdistelmä on jalostustoimikunnan hyväksymä (10/2015)

Olen aina pitänyt Famolaksen koirista ja kun sain kuulla, että Haltilla ei ollut vielä jälkeläisiä, kiinnostuin heti tästä vahemmasta herrasta. Jalostustoimikunnan näytettyä vihreätä valoa, kävimme loka-marraskuun vaihteessa tutustumaan Vantaalle tähän nappisilmään. Vaikka tätä hommaa pitäisi tehdä järjellä, en voinut sille mitään, että Halti valloitti sydämeni saman tien. Seuraavat kaksi tuntia vietinkin pitkälti olohuoneen matolla istuskellen ja Haltia rapsutellen.

Halti on kaikinpuolin sopusuhtainen ja liioittelematon, oikeailmeinen pienempi uros. Luonteeltaan se tasapainoittaa Donnaa erinomaisesti. Haltin kanssa on harrastettu mm. agilityä ja etsijäkoiratoimintaa ja edelleen herran kanssa ollaan aktiivisia. Toisin kuin Donna, se ei ole ulkoillessa lähtemässä jokaisen vieraan matkaan. Haltista löytyy jonkin verran klassista remmirähjyyttä, mutta aktiivinen harrastustoiminta osoittaa ettei se ole tämän kanssa ylenpalttinen ongelma. Omistajan omien sanojen mukaan Halti on "oman perheen koira" - uskollinen omilleen ja suhtautuu vieraisiin usein kohteliaan välinpitämättömästi, mutta kun sen luottamuksen voittaa, niin se rakastaa täysillä. Aina valmiina lenkille ja mielellään kaikessa touhussa mukana.

Olen aina sanonut, että Donnalle pitäisi löytyä Kuron kaltainen uros ja kuinka ollakaan, taisin onnistua siinä!

Famolas Pylpyrä (Cora)

Perustiedot
Nimi: Famolas Pylpyrä, kutsumanimeltään Cora
Rotu: Suomenlapinkoira
Sukupuoli: Narttu
Syntynyt: 14.5.2015
Väri: Riista valkein ja ruskein merkein (geneettisesti siis merkkiriista valkoisin merkein)
Cora koiranetissä

Terveyshistoria
-Vanhempien perusteella Pompen-terve
-Itsenäisyyspäivänä 2015 eläinlääkärireissu silmähaavan ja -tulehduksen vuoksi.
-kesällä 2016 juoksut eivät ottaneet loppuakseen. Ultrattiin ja vaikka kohdussa ei muutoksia, saatiin kohtutulehduksen varalta antibiootit.
-9/2016 ei vieläkään juoksut loppuneet. Ultrattiin kolmannen kerran ja nyt näkyi oikean munasarjan kohdalla parin cm halkaisijan massa. Cora steriloitiin ja munasarjasta löydettiin ovuloimaton munasolu.

Luonne ja käyttäytyminen
Cora on pienestä pitäen ollut tomera ja määrätietoinen pentu. Se tuli kolmanneksi jäseneksi laumaamme ja pikkupentuaikan oli varsinainen kiusanhenki. Sillä riitti niin uteliaisuutta kuin äänihuuliakin, minkä vuoksi ensimmäiset kuukaudet menivät nuorta tyttöä kouliessa. Se on kuitenkin fiksu ja siltä löytyy ihmispehmeyttä eli kouluttaminen on kyllä mennyt nopeasti perille. Sisäsiisteys meni nopeast perille; ainoastaan yksin ollessaan tuli vielä puolivuotiaanakin kaikki mahdollinen ulos. Ihmisten ollessa kotona käyttäytyy kuin enkeli, mutta yksin jäädessään keksii kyllä aina jotain tuhottavaa, oli kyseessä sitten seinän järsiminen tai tavaroiden varastelu. Myös ruokahalu on Coralla ollut aina kohdallaan ja muutamaan kertaan on saatu jännittää, josko edessä olisi suolileikkaus.

Elämä täynnä yllätyksiä

Vilkkuluomi esillä ja peittää
osan silmästä. Oli todella
karun näköinen.

Kävin itsenäisyyspäivän aattona serkkuni luona vähän pikkujouluilemassa. Lapset odottivat kuitenkin kotona joten iltariennot lopetettiin hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Jahka kotia pääsin ja olin saanut koirat ulkoilutettua sekä tietenkin kaikki Coran yllätykset siivottua oli tällä vielä yksi ässä hihassa. Mitä lie poissaollessani keksinyt, mutta Coran vasen silmä näytti todella oudolta ja lähempi tarkastelu osoitti, että koiran alempi vilkkuluomi oli rajusti esillä silmän sisäkulmasta.

Meillä kun on niin hyviä kokemuksia silmistä ja vielä tieto siitä, että eläinlääkärillä käynti tarkoittaa silmätippojen saantia ja sormien ristissä pitämistä, niin ensimmäinen ajatus oli, että tästäkö nyt sitten lähdetään Viikkiin keskellä yötä. Soitin kuiten kunnalisen päivystykseen ensi alkuun jossa sanottiin, että ei tarvitse yöllä lähteä, katsotaan aamulla uudestaan.

Aamulla silmäkulma oli alkanut harmaantua, joten ensin soitto aistiin josta varmistivat, että tuskin löytyy silmälääkäriä itsenäisyyspäivänä mistään, joten toinen soitto kunnalliseen ja muutaman tunnin päästä päästiin silmää näyttämään.

Silmä onneksi näytti paljon hurjemmalta kuin vaiva todellisuudessa oli. Vilkkuluomen alla oli pieni pintahaava ja harmaus oli tulehduskudosta. Sitten ei kun silmätipat kehiin ja kotiin linnanjuhlia katsomaan. Isommissa kaupungeissa olisi tästä saattanut tulla isompikin paukku, mutta täällä maaseudulla ei lääkkeineen itsenäisyyspäivän eläinlääkärireissusta tullut kuin 85 € lasku - syy siihen miksi en Coralle ottanut vakuutusta. Nyt vain odotamme sormet ristissä, että kaikki menee hyvin.

Pikku tötteröpää.

Sinustako kotihoitaja?

Dany oli arka sähikäinen, mutta tiine
sellainen, joten tyttö sai armonaikaa.
Se synnytti kolme lapsukaista, mutta
valitettavasti opetti lapsilleen
sähisemisen minkä vuoksi se
erotettiin pennuistaan näiden
ollessa 10 vko vanhoja. Dany ei
koskaan purrut tai raapinut ja
rakasti rapsutuksia. Se lähti HESY:yn
koska KSEY:llä ei ollut tarjota
Danylle kotihoitopaikkaa ja
meillä se ei olisi koirien vuoksi
kesyyntynyt. Pennuista tuli käsikesyjä
kahdessa päivässä kun ne oli erotettu
emosta.

Rakastan kaiken karvaisia eläimiä ja koti ilman lemmikkieläintä on kylmä ja tyhjä. Aina ei lemmikki kuitenkaan elämäntilanteeseen sovi. Saattaa olla, että elämä on vasta niin alussa, että on vaikea kuvitella missä on vuoden päästä, saatikka sitten viidentoista. Tai vuosia on takana jo sen verran monta, että on parempi elää hetkessä kuin tulevaisuudessa. Lemmikkieläimiin menee myös rahaa, joskus yllättävänkin paljon, ja aina ei taloudellinen tilanne tue lemmikin hankintaa.

Kotihoitajuus on oiva ratkaisu kaikkiin yllä oleviin ongelmiin. Paikalliset eläinsuojeluyhdistykset tekevät arvokasta työtä pelastaen hylättyjä ja kaltoin kohdeltuja lemmikkejä. Olen itse seurannut vierestä Kouvolan eläinsuojelyhdistyksen eli KSEY:n työtä. Ja vaikka resurssit olisivat loputtomat, siltikään kaikkia eläimiä ei yhdistyksen eläintiloissa pysty hoitamaan - tai se ei ainakaan ole eläinten edun mukaista. Tässä vaiheessa käännytään kotihoitajien puoleen.

Kotihoitaja nimensä mukaisesti ottaa lemmikit hoitoon omaan kotiinsa. Lemmikki on kuitenkin eläinsuojelyhdistyksen omaisuutta ja nämä ovat vastuussa eläimen hoidon taloudellisesta puolesta ruokahankinnoista eläinlääkärikuluihin. Moni kotihoitaja kustantaa kuitenkin mahdollisuuksiensa mukaan esim. lemmikin ruokinnasta aiheutuvat kustannukset. Kotihoidon pohjimmainen idea on pitää huolta lemmikistä kunnes se on valmis adoptoitavaksi. Adoptoimalla lemmikin eläinsuojelyhdistykseltä, pelastat yhden eläimen hengen ja annat sille mahdollisuuden elää loppuelämänsä onnellisena ilman tuskaa ja kärsimystä. Kotihoitajana pystyt auttamaan lukuisia eläimiä saavuttamaan saman päämäärän. Syitä miksi lemmikki tarvitsee kotihoitoa on monia.

Emokissat

Coco oli n. 3kk ikäinen kun se tuotiin
eläintalolle. Se ei päässyt toimiston
pöytää pidemmälle kun vein sen
kotia. Kukaan ei tätä täysin kesyä
pikkuneitiä kaivannut 15 vrk joten
se sai rokotukset ja lähti uuteen kotiin
kahden koiran kaveriksi.

Kesällä ja syksyllä eläinsuojelyhdistykset ovat täynnä tiineenä olevia naaraskissoja. Eläintalot ovat usein huono paikka synnyttää pentuja - taudit tarttuvat herkemmin kun kissojen vaihtuvuus on suuri ja pienet kopit ovat jokaiselle kissalle stressaavia. Lisäksi kasvavat pennut tarvitsevat paljon käsittelyä, jotta niistä kasvaisi sosiaalisia ja asiallisesti käyttäytyviä kissakansalaisia. Tästä syystä olisi hyvä, että emolle ja pennuille löytyi kotihoitaja. Tiineeseen kissaan pitäisi kyetä sitoutumaan n. 3 kuukaudeksi. Kotihoitopaikassa olisi hyvä olla rauhaisa tila, jossa emo voi hoitaa pentujaan häiriöttä ensimmäisen kuukauden ajan. Saman talouden toiset lemmikit, varsinkin kissat, saattavat olla emolle stressitekijä.

Kissanpennut Varsinkin kesällä ja syksyllä kissanpentuja tulee eläinsuojelyhdistyksille lähes viikottain. Kissanpentujen ikä vaihtelee muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen. Kokonaiset pentueet ovat yleensä villikissojen jälkeläisiä ja iästä riippuen tarvitsevat hyvän sosiaalistamisen. Mitä nuorempi villikissa on, sitä todennäköisempää sen kesyyntyminen on. Alle kuukauden ikäiset kissanpennut tarvitsevat pulloruokintaa jopa muutaman tunnin välein, joten nämä eivät sovi pitkää työpäivää tekeville. Kissanpentujen kotihoitajilta vaaditaan aikaa ja valmiuttaa opettaa pienille pennuille isojen kissojen tavat. Muut, sosiaaliset lemmikit toimivat aina hyvinä keinoemoina ja -isinä. Kissanpentujen kotihoitoon on hyvä sitoutua 1-3 kuukaudeksi.

Näin se sujuu! Nämä tulivat emottomina meille 1 vko ikäisinä. En ollut koskaan syöttänyt eläinvauvoja, mutta youtube auttoi.

Emottomat pennut hakivat pienestä pitäen läheisyyttä minusta ja koiristani. Donna kokeneena äitinä hoiti pentujen pissatukset nuolemalla peräpäät ruokailun jälkeen. Myös puolivuotias Cora oli luonnonlahjakkuus heti kun jaksoi rauhoittua. Suomenlapinkoira häntään on mukava käpertyä nukkumaan.

Arat kissat
Eläinsuojeluyhdistyksiin tulee kissoja jotka ovat joko jonkun entisiä lemmikkejä, villieläimiä tai jotain siitä väliltä. Raapiminen ja pureminen on perheen lemmikeilläkin yleistä joten siinä vaiheessa kun arka "kesäkissa" kyhjöttää hiekkalaatikon takana ja suhisee kun sitä lähestyy se valitettavasti herkästi lajitellaan villikissaksi. Ja villieläimille, joita ei voi vapauttaa takaisin luontoon on valitettavasti vain yksi paikka. Arat kissat harvoin kesyyntyvät eläinsuojelyhdistysten tiloissa. Pieni suljettu tila aiheuttaa eläimessä lunnollisen hyökkäystilan, kun se ei voi paetakaan. Ihmiskontaktia kissa saa kerran päivässä. Lääkitseminen on mahdotonta, koska kissaa ei pysty käsittelemään. Näiden kissojen ainoat vaihtoehdot ovat lopetus tai kotihoitokokeilu. Ja koska kotihoitopaikkoja on muutenkin vähän, suurin osa tällaisista tapauksista, joita eläinsuojelyhdistyksille tulee viikottain ympäri vuoden, joutuu sille viimeiselle matkalle. Olen itse kuitenkin nähnyt kuinka lopetustuomion saanut "villikissa"otettiin kotihoitoon ja samana iltana antoi jo silittää itseään. Moni "tästä voisi tulla jotain" ei kuitenkaan koskaan saa mahdollisuutta näyttää potentiaaliaan ilman kotihoitopaikkaa. Arkojen kissojen kotihoitopaikkojen on oltava rauhallisia. Kesyistä, sosiaalisista kissakavereista saatta yksilöstä riippuen olla positiivista hyötyä. Yleensä arkojen kissojen kotihoitoaika 1-3 kuukautta ja kissat joko siirtyvät kesyynnyttyääneläinsuojelyhdistyksen tiloihin, ne adoptoidaan suoraan kotihoitajalta tai ne lopetetaan kesyyntymättöminä. Kotihoitajalta vaaditaankin realistista otetta kotihoitoon ja kykyä luovuttaa, mikäli kesyyntyminen ei selkeästi etene.

Sairaat kissat
Vaativa lääkitys, selittämättömät fyysiset oireet, apatia... Silloin tällöin eläisuojeluyhdistyksillä on asukkeina kissoja, joista tulisi loistavia lemmikkejä jos vain olisivat terveitä. Suuri osa kissoista pystytään kyllä hoitamaan ja lääkitsemään työaikojen puitteissa, mutta mikäli kissalla on esimerkiksi vakava silmätulehdus, jota pitää tipattaa kuudesti päivässä, on se yllättävän työläs hoidettava eläintalojen arjessa. Monet oireet saattavat olla myös stressipitoisia ja siinä vaiheessa kun kissa on ollut kaksi kuukautta löysällä vatsalla ja kaikki ruokavaliot on käyty läpi ja kokeet otettu, olisi ehkä hyvä päästä kokeilemaan josko ympäristön vaihto auttaisi. Sairaiden kissojen kotihoitajilta vaaditaan usein kykyä käsitellä kissoja ja tahdonlujuttaa saada se pilleri alas. Potilaan vaivasta riippuu kannattaako kotihoitajalla olla muita lemmikkejä.

Meillä on ollut muutama koira aina välillä
kokeilemassa kerrostaloelämää. Kuron
takia näitä ei ole montaa voinut ottaa,
mutta tämä nuori saksanpaimenkoira
vietti yhden viikonlopun häkin sijaan
kainalossa sohvalla ja koirakaverien
kanssa leikkimässä.

Koirat
Vaikka Suomessa ei ole samanlaista kulkukoirakulttuuria kuin on kissojen suhteen, silti eläinsuojeluyhdistyksille tulee jatkuvasti myös koira asiakkaita. Nämä ovat saapuneet eläinsuojelyhdistykselle eläinsuojelullisista syistä tai niiden ennalta ehkäisemiseksi. Eläintalot pystyvät harvoin tarjoamaan koirille niiden pitkaikaisempiin tarpeisiin soveltuvia tiloja, seuraa, liikuntaa tai koulutusta. Myös uutta kotia etsiessä olisi hyvä että koira olisi päästy "testaamaan" normaaleissa kotioloissa. Koirien kotihoitajia on monenlaisia maatilallisista kerrostalossa asuviin ja se on koirasta kiinni voiko kotihoitajalla olla muita lemmikkejä.

Muut eläimet
Gerbiilejä metallinkeräyksessä, punakorvakilpikonnia lähiöpuistossa, lemmikkipapukaija takapihan omenapuussa... eläinsuojelyhdistyksille tulee jatkuvasti myös muita eläimiä kuin kissoja ja koiria. Koska eläintalojen yleisimmät asukkaat ovat kuitenkin kissat ja koirat on tilat suunniteltu lähinnä näiden tarpeita silmälläpitäen. Tästä syystä muille pienlemmikeillä yritetään yleensä löytää kotihoitopaikka, jossa niiden kuntoa voidaan tarkkailla ja niille voidaan tehdä tarvittavat eläinlääkinnälliset toimenpiteet, ennen kuin niille etsitään uudet kodit.

Mikäli siis elämästänne puuttuu pehmosia ystäviä ja haluatte antaa aikaa ja rakkautta sitä tarvitseville, olkaa yhteydessä oman alueenne eläinsuojelyhdistykseen ja selvittäkää minkälainen kotihoitotilanne heillä on. Kertokaa rohkeasti omista rahkeistanne ja aikomuksistanne - kaikki apu otetaan varmasti kiitolisena vastaan.

Suomen Eläinsuojelu RY:n jäsenyhdistykset

Sijoituskoira

Mikä ihmeen sijoituskoira?

Vanilla's Honey Finnish Design.
Donna oli minulla sijoituksessa ja
tehtyään Vanilla's Honey N-pentueen
se siirtyi minun omistukseeni syksyllä
2014. Sijoitussopimus oli erinomainen
ensikosketus koirien kasvattamiseen.

Suuri osa suomalaisista koirankasvattajista tekee tätä muun elämänsä ohella, ihan tavallisissa kotiolosuhteissa. Tavoitteellinen koirankasvatus eli jalostus vaatii kuitenkin useita koirasukupolvia, jotta haluttuja ominaisuuksia saadaan eteenpäin. Mikäli kasvatustyötä tehtäisiin vain omilla koirilla ja näiden pennuilla, yhden koiran jälkipolvista kertyisi 15 vuoden aikana 5-6 koiraa. Tuo määrä on kaksinkertainen, mikäli kantanarttuja on kaksi ja vielä suurempi mikäli seassa on koiria, jotka eivät loppujen lopuksi sopineetkaan jalostukseen. Suuren koiralauman pitäminen ei ole mielekestä kenellekään, vähiten niille koirille.

Sijoituskoirat ovat ratkaisu tähän. Sijoitussopimusta voi helpoiten verrata auton omistajaan ja haltijaan. Kasvattaja omistaa sijoituskoiran kunnes sijoitussopimuksen ehdot ovat täyttyneet, jonka jälkeen omistajuus siirtyy koiran haltijalle, henkilölle, jonka kanssa sijoitussopimus on tehty. Sijoituskoira on pitkälti kuin oma koira, koiran haltija on vain hitusen enemmän velvollinen ilmoittamaan koiran kuulumisista kasvattajalle. Sijoituksesta tehdään virallinen kennelliiton sijoitussopimus. Kasvattajana minä en voi koiraa vaatia itselleni, vaikka sen virallisesti omistankin, ellei koiran haltija ole vakavasti rikkonut omaa osuuttaan sijoitussopimuksessa. Tällaisia tapauksia ovat lähinnä eläinsuojelulliset syyt.

Saletisti sijoituskoira

Famolas Pylpyrä
Cora oli minulla sijoituksessa, mutta
hormonihäiriö vuoksi se steriloitiin
vuoden ikäisenä.

Pyrin sijoittamaan jokaisesta pentueesta pääsääntöisesti yhden nartun tai poikkeuksellisesti yhden uroksen. Erittäin lupaavista tai normaalia riskialttiimmasta yhdistelmästä saatan sijoittaa useamman kuin yhden koiran.

Sijoituskodilta vaadin normaalia suurempaa kiinnostusta koiriin. Harrastenuisuus on plussaa, mutta ei välttämätöntä. Sijoituskoira pitää kuitenkin sosiaalistaa hyvin, eli se on pienestä pitäen totutettava monenlaisiin paikkoihin, tilanteisiin ja ihmisiin. Tärkeintä kuitenkin on, että meidän henkilökemiat kohtaavat; näin sijoitusajasta tulee molemmille auvoisa.

Sijoituskoiran normaalista elämästä kertyvät kulut kuten ruokinta, rokotukset ja harrastukset maksaa koiran haltija. Viralliset terveystarkastukset ja jalostuksesta koituvat kulut maksaa kasvattaja. Lisäksi kasvattajana maksan kaikki haluamani ylimääräiset harraste- ja testikulut. Mikäli haluan, että sijoituskoira esim. viedään tiettyyn näyttelyyn, maksan tämän itse. Sijoitussopimuksen ajan sekä kasvattajalla että haltijalla on oikeus käyttää koiraa erilaisissa testeissä ja kokeissa.

Jokainen sijoitussopimus on yksilöllinen, mutta yleisesti noudatan seuraavaa kaavaa:
-Koira muuttaa sijoituskotiin luovutusikäisenä. Koirasta maksetaan 500 € takuumaksu.
-Koiran ollessa 2-4 vuoden ikäinen, se astutetaan. Yleensä koira on tällöin n. viikon kasvattajalla.
-Astutuksen onnistuttua koira palaa takaisin sijoitusperheeseen.
-Lasketun ajan lähestyessä, koira muuttaa kasvattajan luokse 8-10 viikoksi.
-Koiran hoidettua pennut, palautetaan 500 € takuumaksu ja koiran omistajuus siirtyy sijoitusperheelle.

Mikäli olette kiinnostuneet ottamaan sijoituskoiran tai haluatte muuten vain tietää lisää sijoituskoirista, olkaa rohkeasti yhteydessä!

Lisätietoja sijoituskoirista
Sijoituskoira - Koiranomistajan peruskurssi
Sijoitussopimus - narttu
Sijoitussopimus - uros

Postia jalostustoimikunnalta...

Hyvä kasvattaja suunnittelee jokaisen kasvattamansa pentueen erittäin tarkasti. Hän tietää tasan tarkkaan minkänäköisiä, -kokoisia ja -luontosia koiria toivoo pennuistaan kasvavan - unohtamatta tietenkään terveyttä. Yhdelle on tärkeätä näyttelymenestys, toiselle harrastenäyttö, kolmannelle metsästysvietti ja neljännelle pieni koko, jotta päästään agilityn medi-luokkaan. En maininnut terveyttä, koska haluan ajatella, että se on tärkeä ominaisuus kaikille. Tosin tässäkin jokainen kasvattaja on yksilö; toiset ottavat enemmän riskejä kuin toiset, jotkut tuijottavat lonkkaindeksejä ja eräät taas panostavat pitkäikäisyyteen.

Uskallan myöntää, että jalostuslinjani on vielä hakusessa. Tämän vuoksi tärkein kriteerini Donnalle urosta etsiessäni oli terveys. Elämä sairaan koiran kanssa, oli kyseessä sitten allergiasta tai epilepsiasta, on työlästä ja näin ollen seurakoiran kuuluu olla terve. Onneksi meillä on jalostustoimikunta! Ensimmäiset kolme urosta, jota Donnalle suunnittelin, tulivat bumerangina takaisin - liian suuret epilepsia, HC tai addison riskit. Niimpä päätin seuraavalla kerralla lähettää useamman koiran kerralla.

Internetin ihmeellisestä maailmasta, sekä lenkkipoluilta bongasin sitten uroksia, jotka täyttivät seuraavat kriteerit:

• sukutaulussa ei "inhokki" koiria
• ulkonäöllisesti minulle mieluisaa "tyyppiä"
• ei liian nuori
• ei liian monta pentuetta takana

Kaiken kaikkiaan lähetin jalostustoimikunnalle 24 koiraa, joka oli noin kolmannes kaikista "keräämistäni" koirista. 3 viikkoa myöhemmin sähköpostiini tuli vastaus, jonka mukaan kuusi koiraa oli hyväksytty. Olin innosta soikeana. Seuraavat kaksi tuntia laitoin plussia tukkimiehen kirjapidolla ylös ja sain vähennettyä urosehdokkaani neljään. Nuo neljä on saatu nyt mieluusjärjestykseen ja kahteen ensimmäiseen on jo otettu yhteyttä ja heidänkin puolesta vihreätä valoa näytetään. Seuraavaksi vuorossa olisi näiden koirien live-tapaamiset ja lopulliset päätöksen teot. Mahdollinen Donnan Pompen-testin tulos tietty saattaa sekoittaa pakan kokonaan. Jahka marraskuu saapuu pitäisi meillä olla tiedossa ensimmäisen Saletisti-pentueen isä ja sitä kautta koko tulevan kasvatustoimeni kantakoirat...

Lappalaiskoirien syysnäyttelyt 4.10.2015

Harrastan koirieni kanssa aivan liian vähän - pääsääntöisesti logistisista syistä. Tähän on toivottavasti tulossa muutos lähiaikoina, mutta toistaiseksi joudumme tyytymään kotitottikseen ja pitkiin metsälenkkeihin, sekä satunnaisiin, hyvien julkisten yhteyksien varrella oleviin näyttelyihin.

Tästä poikkeuksena ovat kuitenkin lappalaiskoirien syys- ja kevätnäyttelyt sekä pystykorvien jalostuspäivät. Nämä ovat niin arvokkaita verkostoitumistilaisuuksia, ettei niitä aloittelevan kasvattajan parane jättää käyttämättä.

Siispä kävimme 4.10.2015 Lappalaiskoirien syysnäyttelyssä Donnan kanssa. Ystäväni, jotka vakavasti harkitsevat lapinkoirapennun lisäämistä perheeseensä, lähtivät mukaan, joten bussi- ja junamatkaltakin säästyttiin. Edellisenä päivänä olimme tosin tehneet julkisilla reissun Lahteen ottamaan Donnasta Pompen-testin, joiden tuloksia odotetaan jännityksellä.

Itse näyttelyt menivät oikein mukavasti. Vanilla's Honey-kennelin Marjolla oli kasvateilleen ihan oma teltta kahveineen ja leivoksineen. Toivottavasti myös oma kasvatustoimintani pääsee joskus tuohon pisteeseen - tuntui kuin olisi kuulunut perheeseen kun jutteli toisten VHlaisten kanssa ja tunnisti koiria. Nähtiimpä me taas Donnan tyttöä Berttaakin, sekä eräs mahdollisista tulevan pentueen isäehdokkaista.

Donna käyttäytyi kehässä mallikkaasti kuten aina ja tulos sekä arvostelu oli seuraavanlainen.

Avoin luokka - EH (erittäin hyvä) - Eija Lehtimäki

Mittasuhteiltaan erinomainen, hyväluustoinen narttu. Hyvä ilmeinen pää, riittävä alaleuka. Hyvä runko, mutta kovin kapea rinta. Oikein kulmautuneet raajat. Tasapainoiset liiķkeet. Kovin pehmeä karvapeite. Esiintyy hyvin.

Tuomarin omien sanojen mukaan olisi ollut ERI (erinomainen), mutta karvapeite on aivan liian pehmeä, lähes pohjavillamainen. Tämä on aivan totta ja yksi tärkeimmistä "extra"-kriteereistä Donnan sulhoa etsittäessä. Suomenlapinkoiran karvapeitteen kuuluu olla karkea. Karkea karvapeite pitää paremmin mm. vettä ja vähentää huomattavasti kaiken oravaa pienemmän tarttumista metsälenkeiltä matkaan. Liian pehmeästä ja pitkästä karvapeitteestä on koiralle vain haittaa.

Ensin juostaan kehää ympäri...

... sitten tuomari katsoo hampaat ja hipelöi koiran...

Ja lopuksi seisotaan  joko asetellen...

... tai vapaasti.

Terveisiä pentuhelvetistä

Nyt lienee sopiva hetki paljastaa, että laumamme on saanut lisävahvistusta pienestä lapinkoiratytöstä. Kyseessä on Famolas Pylpyrä, joka muutti meille sijoitukseen heinäkuun puolen välin tienoilla. Tänään tämä reipas tyttö täytti 4 kuukautta ja paljon on viimeiseen kahteen kuukauteen mahtunut.

Aloitetaan siitä, että miksi ihmeessä otin kolmannen koiran? Pienessä asunnossa kahden koiran

Korvat kasvoi ensin (9 vko)...

kanssa oli jo muutenkin ihan tarpeeksi ahdasta ja muut harrastukset sekä elämänosa-alueet veivät aikaani enemmän kuin tarpeeksi. Joskus eteen vain kuitenkin osuu sellainen yhdistelmä, ettei sitä voi ohittaa. Kun sukutaulusta tuntee nimeltä yli puolet koirista kolmanteen polveen asti ja nimien seassa on niin Donnan kuin Kuron sukulaisia, koiria joihin olet ollut ihastunut ja koiria, joiden pentu on jossain vaiheessa ollut sinulle tulossa, mutta elämä on heittänyt keppejä rattaisiin... enhän minä voinut muuta kuin ottaa yhden käärylän tänne meille kasvamaan.

...ja seuraavaksi oli vuorossa jalat (17 vko)

Ei. Se ei ole saksanpaimenkoira.

Coran isä siis on Kuron serkun poika ja Coran emä on Donnan serkkupuoli. Cora itsessään sen sijaan on aivan kamalan ihana. Pääpaino kuitenkin sielä kamalan puolella. Reippassa pennussa on näet hyvät ja huonot puolensa. Cora on erittäin rohkea, fiksu ja itsenäinen nuori neiti. Se tietää mitä se tahtoo ja osaa viihdyttää itse itseään. Se ei pelkää uusia asioita ja on aina innoissaan kohtaamassa uudet ihmiset ja koirat. Rohkean pennun kanssa on mukava harrastaa ja liikkua. Reippaana pentuna Cora osaa vaatia huomiota - ja se osaa sen äänekkäästi. Jos kukaan ei tule päästämään häntä koiraportista äänekkään vaatimisen jälkeen, hän kipuaa siitä yli. Kaikesta mennään ali, yli tai lävitse. Ja jos jotain halutaan se otetaan. Arkojen koirien kanssa ei voida olla samassa tilassa, sillä niitä kiusataan kun kerran voidaan.

Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että naapurisopu on ollut koetuksella. Kesätyön pitkät päivät, koiranpentu ja Kuron sairasloma eivät ole olleet hyvä yhdistelmä. Minkäänlaista eristämistä emme ole voineet harrastaa, koska tällöin Cora huutaa koko päivän kuin syötävä - satunnaiset haukunnat menevät onneksi normaalien kerrostaloäänien piikkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kotiin tultaessa on metsälenkin jälkeen aina edessä vähintään puolen tunnin siivousurakka. Kahden kuukauden aikana on sohvan kulmat nakerrettu, pari lasia pudotettu pöydältä, syöty muutama leipäpussi, antennijohto, feikki-croksit, fleksi, reppu, takin tasku sekä erinäisiä lehtiä, kansioita ja muuta pientä, mitä on jo ehtinyt unohtaa - eikä hampaiden vaihto ole vielä edes kunnolla alkanut!

Pieni piranha!

Mutta vaikka niin oma iho kuin maallinen omaisuus on hampaanjälkiä täynnä niin kyllä tuo pieni riiviö on vallannut sydämeni heti ensikohtaamisesta lähtien. Se on niin nätti ja fiksu ja rohkea, että vaikka kaikki aika menee koirien kanssa touhutessa ja naapurisovun ylläpitämisessä niin sekuntiakaan en kadu. Jos terveys kestää niin tuosta kasvaa vielä niin hieno, hyvähermoinen harrastuskoira, että ei tosikaan. Kaikille tuleville kasvattieni omistajille sanonkin, että älkää kadottako huumorintajuanne ja kyllä se pissan ja kakan hajuinen pentuhelvetti vielä joskus loppuu - ja sen jälkeen teillä maailman paras ystävä toivottavasti ainakin yhden vuosikymmenen!

 

Coran sisustusratkaisuja...

Kuron sairaskertomus

Melkein tasan vuosi sitten iloitsin, kun 400 € olin saanut terveen koiran - virallinen silmätarkastus osoitti, että Kuron vasemman silmän "outous" oli vain arpikudosta ja vasemman takajalan ontumiseen ei kuvauksissa löytynyt syytä ja se lähti kipulääkkeillä pois.

Paljon on kuitenkin viimeiseen vuoteen mahtunut. Vasen takajalka on kiukutellut tasaisesti muutaman kuukauden välein, oireiden kokoajan kasvaessa. Alunperinhän jalka ei vaivannut Kuroa liikkeessä lainkaan, mutta nykyään vaivan sattuessa päälle se on täysin kolmijalkainen ja tarvitsee kahden päivän kipulääkekuurin, jotta palautuu ennalleen. Olemme käyneet ortopedin juttusilla, joka ei vaivaan mitään syytä löytänyt ja mikäli Kurolla ei tule elämänsä aikana tarvetta rauhoitukseen, emme siltä lähde "turhaan" selkäkuvia ottamaan. Mikäli ongelma nimittäin on selässä, en sitä joka tapauksessa lähtisi leikkaamaan (voin vain kuvitella toipumisaikaa tuollaisen operaation jälkeen), joten kipulääkitys oireillessa olisi kuitenkin hoitona. Eli jäämme toistaiseksi elämään tämän mysteerin kanssa ja hoidamme kipua silloin kun sitä esiintyy.

Perus terveysongelmien, eli pienen korvatulehduksen lisäksi Kurolla on viimeisen vuoden aikana puhjennut epilepsia. Kuron veljellähän on epilepsia ("kunnon" kohtaukset, lääkitys) ja nyt Kuro on saanut tähän kirjoitukseen mennessä viisi kohtausta. Kuron kohtaukset ovat kuitenkin lieviä, niitä sattuu parin kuukauden välein ja ne kestävät vain muutaman minuutin - varsinaisen kohtauksen ollessa muutamien sekunttien pituinen. Kurolla kohtaukset alkavatsillä, että sen takapää menee alta, eikä se pysy jalkeilla. Kohtaukseen liittyy yleensä oksentaminen ja se päättyy lyhyeen "tyhjyydeen tuijottamiseen", jolloin koira ei selkeästi enään reagoi minuun. Tämän jälkeen Kuro palautuu täysin normaaliksi minuuttien sisällä. Kävimme toki otattamassa verikokeet, mutta niistä ei mitään löytynyt, joten epilepsia-diagnoosi olkoon nyt toistaiseksi. Lääkitystä Kuro ei vielä tarvitse.

Ja sitten se silmä. Ennen joulua alkoi silmän outous taas kalvamaan ja rokotusten yhetydessä pyysin tuttua eläinlääkäriä sanomaan mielipiteensä. Hän sanoi samoin tein, että näkeehän tuosta jo parin metrin päästä ettei se ole kunnossa. Aloitimme silmätiputuksen ja vein Kuron kuukauden päästä kontrolliin Helsinkiläiselle silmäspesialistille. Tämä sanoi suoraan, että kyseiset tipat eivät ole kyllä auttaneet ja että silmässä on paha, monitasoinen tulehdus päällä. Muutaman eläinlääkärireissun ja kolmien eri tippojen kokeilemisen jälkeen ei silmässä juuri muutosta näkynyt - ainakaan positiivista sellaista, joten päädyimme oman eläinlääkärin kanssa silmänpoiston (jota spesialistikin oli jo ehdottanut). Tänään kävimme poistamassa tikit ja nyt Kuro on oma pieni merirosvoni :)

Toivottavasti seuraava eläinlääkärireissu Kuron kanssa vasta parin vuoden päästä rokotusten uusimisen merkeissä! Juha Kareksen blogimerkinnässä "Käsitys koirien terveydestä on osin täysin vääristynyt" puhutaan mm. siitä kuinka koiran terveys on muutakin kuin lonkkaindeksejä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii nyt Kuro: A/B lonkkainen tervesilmäinen uros, joka on jalostustoimikunnan suosittelemasta yhdistelmästä ja jolla on nyt 8 vuotiaana epilepsia, jonkinsortin nivelrikko ja silmä poistettu parantumattoman tulehduksen vuoksi. Että sellasta.

Silmä ennen leikkausta.

Silmä leikkauksen jälkeen.

Donnan näyttelyarvostelut

Tässä suurinosa Donnan näyttelyarvosteluista: vieraskieliset vapaasti käännettyjä.

22.10.2017 Kouvola ryhmänäyttely AVO EH Maija Lehtonen
6,5v, vahvaluustoinen, vahvarunkoinen narttu. Antaa jo hieman matalan vaikutelman. Vahva, hyväilmeinen nartun pää. Oikea purenta. Vahva kaula. Selässä hieman pehmeyttä. Syvä, tilava rintakehä. Olkavarsi voisi olla viistompi. Kääntää mielellään eturaajoja ulospäin. Niukat takakulmaukset. Sujuvat sivuliikkeet. Riittävän ylöskiinnittynyt hänt. Hyvä karvalaatu. Hauska luonne.

29.1.2017 Kuopio jalostuspäivien erikoisnäyttelyt AVO EH Tuula Pratt
Suloinen ilme. Kallo osa voisi olla täyteläisempi. Korvat turhan lähekkäin. Hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautuneet vankat raajat. Hyvä rungon voimakkuus. Hyvä hännän kiinnitys. Joustavat liikkeet. Valitettavan niukassa turkissa tänään.

4.10.2016 Lahti erikoisnäyttelyt AVO EH Eija Lehtimäki
Mittasuhteiltaan erinomainen, hyväluustoinen narttu. Hyvä ilmeinen pää, riittävä alaleuka. Hyvä runko, mutta kovin kapea rinta. Oikein kulmautuneet raajat. Tasapainoiset liiķkeet. Kovin pehmeä karvapeite. Esiintyy hyvin.

25.1.2015 Kuopio jalostuspäivät AVO ERI4 Saija Juutilainen
4 v. Jäntevä, hyvä luustoinen ja runkoinen nuori narttu. Riittävät kulmaukset edessä ja takana, mutta etuosa saa tiivistyä. Oikea päänmalli ja ilme. Hyvä purenta ja korvat. Vahva kuono. Hyvä karvanlaatu. Etuliikkeet saisivat olla tiiviimmät, mutta hyvä vaivaton sivuaskel ja säilyttää ylälinjan.

2.3.2013 Valkeala AVO H Esa Ruotsalainen
Mittasuhteiltaan hivenen pitkä narttu. Hieman kapeakalloinen pää ja kookkaat korvat. Hyvä rungon vahvuus, pitkä lanneosa. Raajaluusto ja kulmaukset saisi olla voimakkaammat. Tänään kovin niukka pehmeäkarva. Vähän vaaleat silmät. Miellyttävä käytös.

2.6.2012 Voitja Tallinn SIJOITUS EPÄSELVÄ Jose Homem De Mello (portugali)
Feminiininen ilme, silmät voisivat olla tummemmat, hyvät korvat, oikea kuono, rinta voisi olla syvemp ja rintakehä voimakkaampi, oikeat kulmaukset, liikkuu hyvällä moottorilla.

3.12.2011 Helsinki Woittaja JUN ERI Carin Åkersson (ruotsi)
Feminiininen narttu, puhutteleva pää ja ilme, oikea asentoiset korvat, hyvinmuodostunut rintakehä. Ikäisekseen hieman pitkä lanneosa, hieman suorat olkavarret, hyvä reisien leveys, voisi olla parempi takapotku liikkeessä.

14.8.2011 pentunäyttelyt KP ROP Kirsi Honkanen
Tasapainoisesti kehittynyt nuori neiti, jolla oikeat mittasuhteet. Vahva nartun pää, aavistuksen vaaleat silmät ja kookkaat korvat. Hyvä kaula, ylälinja & häntä. Oikea rungon malli. Erittäin hyvä raajaluusto. Sopusuhtaisesti kulmautunut. Vapaat kevyet liikkeet. Ystävällinen käytös.

Kuopion jalostuspäivät 25.1.2015

Viikon lomareissu Kuopioon huipentui jalostusviikonloppuun. Valehtelisin jos väittäisin, että olisin jaksanut lauantaina raahautua kuuntelemaan luentoja sisä-ja tukielinsairauksista, pennun hoidosta ja kasvatuksesta sekä autoimmuunisairauksista - toivon mukaan nuo löytyvät netin kätköistä jälkikäteen. Sen sijaan sunnuntaina kävimme pyörähtämässä Donnan kanssa kehässä tuloksella ERI ja narttujen AVO4. Hienosti siis meni, juttelimme monien hienojen koirien kanssa ja tapasimme niin Donnan kasvattajan kuin Donnan isän omistajaa. Ihanin yllätys oli kuitenkin Bertta a.k.a VH No Fear eli Donnan viimekesäinen tytär, joka yuli hienosti pikkupentujen neljänneksi: samalle sijalle kuin äitinsä ;)

Ahkerasti kävin rapsuttelemassa uroksia eli testailemassa karvan karkeutta ja eritoten Erätytön Unelias Upseeri ja Staalon Gategeeper pistivät positiivisesti silmään. 

Tässä kuitenkin se tärkein eli Donnan näyttelyarvostelu:
4 v. Jäntevä, hyvä luustoinen ja runkoinen nuori narttu. Riittävät kulmaukset edessä ja takana, mutta etuosa saa tiivistyä. Oikea päänmalli ja ilme. Hyvä purenta ja korvat. Vahva kuono. Hyvä karvanlaatu. Etuliikkeet saisivat olla tiiviimmät, mutta hyvä vaivaton sivuaskel ja säilyttää ylälinjan.
Tuomarina Saija Juutilainen

En tiedä kenen koiraa Juutilainen katsoi, koska ei ton kuonoa ole kyllä koskaan vahvaksi haukuttu. Ja aika pehmoinenhan tuo turkkikin on ;)

Kaiken kaikkiian kivahan täällä Kuopiossa oli käydä - täytyy tulla uudemmankin kerran :) 

Tässä tuleva näyttelykehien tähtönen; Daim 5,5kk

Vanilla's Honey No Fear (eli Donnan pentu)

 

VH No Fear ja VH Finnish Design - tytär 6kk ja emä 4v siis :)

 

Pontus (Kuro)

Perustiedot

Nimi: Pontus, kutsuma nimeltään Kuro
Rotu: Suomenlapinkoira

Kuro 3v

Sukupuoli: Uros
Syntynyt: 22.5.2007
Väri: Musta (hieman valkoista rinnassa)
Kuro koiranetissä

Terveyshistoria
-Lonkat A/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0 (21.5.2010)
-Lonkat ja polvet takajalan ontumisen vuoksi kuvattu puhtaiksi (22.9.2014)
-Silmät terveet (23.9.2014)
-Pentuna vuorokauden kestänyt kennelyskä
-Mahdollisesti ollut nenäpunkki
-Yksi yläetuhampaista puuttunut syntymästä lähtien, poistettu yksi irtoamaton maitohammas kolmivuotiaana.
-Kastroitu talvella 2012 mahdollisen eturauhasen liikakasvun vuoksi (itse diagnosoitu)
-Vasemmassa silmässä haava kesällä 2013, ei parantunut. Jouduttu viemään erikoislääkärille hiottavaksi. parantui täysin. Samassa silmässä outoja muutoksia kesällä 2014 - tutkittu terveeksi virallisessa silmätarkissa syksyllä 2014. Silmässä kuitenkin todennäkisesti jo tällöin tulehdus, joka todettiin eläinlääkärillä 12/2014. Vasen silmä poistettiin kesällä 2015 lääkkeiden ollessa tehottomia silmätulehdusta vastaan.
-Ontunut takajalkaa levon jälkeen syksyllä 2014, jonka jälken kuvattu ja käyty ortopedilla, ei nivelrikkoa, tervehtyi tulehduskipulääkkeellä. Ontunut kyseistä jalkaa satunnaisesti tuonkin jälkeen, mennyt itsestään tai tulehduskipulääkkeillä ohitse.
-Saanut vuonna 2014 lieviä epileptisiä kohtauksia muutaman, ei ole vaatinut lääkitystä. Ei ole havaittu kohtausta kevään 2015 jälkeen.

Luonnetesti
Helsinki 11.12.2011, Tuomareina Haanpää Lea & Söderholm Bengt

1	+2	Toimintakyky	Hyvä	30
2	+3	Terävyys	Kohtuullinen ilman jälj. jääv. hyökkäyshalua	3
3	+3	Puolustushalu	Kohtuullinen, hillitty	3
4	+3	Taisteluhalu	Suuri	30
5	+1	Hermorakenne	Hieman rauhaton	35
6	+3	Temperamentti	Vilkas	45
7	+3	Kovuus	Kohtuullisen kova	24
8	+3	Luoksepäästävyys	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin	45
9	+	Laukauspelottomuus	Paukkuärtyisä
	Yhteensä			215

[kopioitu kennelliiton sivuilta koiranetistä,  © Copyright PrettyBit Software Oy (sovellus)      © Copyright Suomen Kennelliitto ry (aineisto)]

Kuron luonnetesti oli ensimmäinen johon olin koskaan osallistunut. Olin tietenkin lueskellut eri osa-alueista etukäteen ja jännitinkin kovasti, että mahdammeko testistä päästä lävitse lainkaan. Olin aivan varma että Kuro vihaa lopun ikänsä sadetakkisia miehiä keppikokeen jälkeen eikä suostu kummituskujalle astumaan ei sitten millään. Testiin tullessa kuulutinkin kovaan ääneen, että tämä on hirmu pehmoinen koira.

Tuomarit antoivatkin sitten päivän parhaan oscar-palkinnon meikäläisen pojalle, sillä Kuro otti keppimiehen jälkikäteen vastaan avoimen iloisesti ja koepaikalla kiinnosti enemmän hajut kuin vanhat pelot - tynnyri piti ihan käydä jälkikäteen merkkaamassa! Kokeessa kävi ilmi, että taistelu- ja puolustushalu ovat koiralla kohdallaan. Koska kyseessä ei ole purukoira, Kuro tietenkin peruutti kun keppimies vain tuli ja tuli, mutta heti kun keppimies lähti peruuttamaan Kuro hyökkäsi jälleen. Luonnetesti todisti, että Kuron on malli esimerkki varoittavasta vahdista.

Näyttelyt

Tyyppi	Laatuarvostelu	Sijoitus	PU/PN	Muut merkinnät	Paikka ja aika	Tuomari
Ryhmänäyttely	AVO-EH				Kouvola 13.11.2011	POTI SAKARI
Kaikkien rotujen näyttely	AVO-H				Helsinki 4.9.2010	STANTON PAUL
Erikoisnäyttely	AVO-H				Säkylä 27.6.2009	PUTKONEN JUHA
Kaikkien rotujen näyttely	JUN-T				Helsinki 9.8.2008	HAAPANIEMI ELINA
Erikoisnäyttely	JUN-H				Utajärvi (Rokua) 19.7.2008	VILJANMAA RAIMO M
Erikoisnäyttely	JUN-T				Helsinki (Tuomarikartano) 11.5.2008	MÄKINEN MAIJA
Ryhmänäyttely	JUN-H				Mäntsälä 6.4.2008	JUUTILAINEN SAIJA
Erikoisnäyttely	JUN-H				Lappeenranta 30.3.2008	SALKONEN ESKO

[kopioitu kennelliiton sivuilta koiranetistä,  © Copyright PrettyBit Software Oy (sovellus)      © Copyright Suomen Kennelliitto ry (aineisto)]

Mätsäreissä keväällä 2008

Kuron kanssa tuli varsinkin nuorempana juostua näyttelyissä jonkin verran ja vanhemmallakin iällä kerta vuoteen. Minkäänlaista menestystä emme koskaan saaneet;  Kuro on pitkänmallinen uros ja noottia tuli myös alhaalle kiinnittyneestä hännästä, heikosta etuosasta ja hammaspuutoksesta. Sen sijaan ilme ja pää ei ole saanut kuin pelkkää kehua. Reilu neljävuotiaana, näyttelyarvosteluasteikon muututtua, saimme vihdoin sen EH:n ja sen jälkeen ei ole Kuroa tarvinnut näyttelyissä enää käyttää - se kun ei hommasta koskaan erityisemmin pitänyt.

Luonne ja käyttäytyminen

Kuro on pennusta saakka ollut peruslapparia aavistuksen verran kovempi tapaus. Pentu- ja nuoruusaikaan sen kanssa on välillä saanut suorastaan kättä vääntää, että on saanut pojan
käyttäytymään halutulla tavalla. Kuro ei ole koskaan liiemmin välittänyt tositen koirien seurasta vaan muiden juostessa ja riehuessa keskenään, se on tyytynyt lähinnä haistelemaan ympäristöään. Reilu vuoden vanhana lopetimmekin koirapuistoilun muutaman huonon koirakohtaamisen  jälkeen.

Kuro ja sen paras kaveri bokseri-Johnny

Kuro on epävarma remmirähjä, joka toisinaan on ollut hieman parempi ja toisinaan taas huonompi. Leikkauksen jälkeen se on suhtautunut epäilevästi kaikkiin koiriin, ei vain uroksiin. Kuro tulee kuitenkin toimeen koirien kanssa, joita se ei koe millään tavalla uhkaaviksi ja jotka kunnioittavat sen kaipaamaa omaa tilaa. Pienikin aggression merkki toisessa koirassa laukaisee saman Kurossa. Lisäksi ennen leikkausta Kuro haastamalla haastoi toisia uroksia. Inhoaa ylitse kaiken collieita ja Kurolla on viha/rakkaus-suhde ruttukuonoihin. Pentukoirien kanssa Kuro on erinomainen; se osaa sanoa juuri sopivan kovasti kun sen kärsivällisyys loppuu, opettaen näin kakaroita käyttäytymään.

Lihapullan voimalla.

Vaikka Kurolta löytyy niin kovuutta kuin dominanssiakin, se on mitä mainioin ihmisten kanssa. Siltä saa viedä niin lelut kuin luut suusta ja se on perso rualle, joten motivointi on ollut helppoa. Kuron kanssa onkin kokeiltu vaikka mitä agilitysta jälkeen, hakuun ja pallopaimennukseen. Perustottelevaisuuta treenasimme säännöllisesti pari vuotta ja jos vain itsellä kanttia riittäisi, BH-koe menisi kyllä varmuudella lävitse. Kuro on fiksu poika, se oivaltaa asiat nopeasti itse ja sen nenätyöskentely on erinomaista. Kurosta olisikin tullut erinomainen jälkikoira, jos vain omat rahkeet ja puitteet olivat kyseiseen harrastukseen riittäneet..

Kuro on ensimmäinen oma koirani ja kaikkine vikoineen silti täydellinen koira juuri minulle. Sen kanssa on tehty monta virhettä ja se on kärsivällisesti antanut ne kaikki anteeksi. Paremmalla hermorakenteella ja terveydellä se olisikin juuri sellainen suomenlapinkoirauros, johon jalostuksellani pyrin.