Kennel

Kuinka kaikki alkoi...

Saletisti-kennel sai alkunsa syksyllä 1995, kun kolmiluokkalaisen Sanna-tytön yksinhuoltajaisä toi perheeseen ystävältään saadun, seitsemän vuotiaan Suomenlapinkoira-uroksen. Koira, Kusti nimeltään, eli tavallisen perhekoiran elämää, kulki perheensä mukana mökillä, tuli tytön kainaloon nukkumaan pyydettäessä, antoi tassua makkarasta ja söi marketin kuivamuonaa kotiruoalla höystettynä. Koskaan ei Kustia tarvinnut eläinlääkärissä käyttää, ei edes sen viimeisellä matkalla - siitä huolehti mökkinaapurin metsämies.

Lue lisää...

Koti siellä missä koirat on...

Suurimman osan elämästäni olen asunut Vantaalla, mutta opiskelut veivät vuonna 2013 Kouvolaan. Ensimmäinen Saletisti-pentue syntyi Kouvolassa kerrostalossa, jatkossa saa nähdä missä päin vaikutamme - todennäköisimmin kuitenkin Suomen rajojen sisällä pysytään.

Kenneltoiminta tapahtuu ihan tavallisissa koti-olosuhteissa. Tällä hetkellä asumme "mökkikylässä" järven rannalla ja koirilla on oma aidattu piha. Koirat (ja pennut) ovat kuitenkin siellä missä minä olen, eli kasvavat pääsääntöisesti sisällä, Kesäpennut toki viettävät paljon ajastaan ulkona.

Mihin olemme menossa...

Olen itse sitä mieltä, että suomenlapinkoira sopii lähes jokaiselle koiranhankinnasta haaveilevalle. Tarkoituksenani on antaa oma panokseni sille, että meiltä löytyy terve ja sopeutuvainen suomalainen seurakoirarotu, jonka tuhansia vuosia vanhat sukujuuret ovat edelleen havaittavissa. Tätä edesauttaakseni pentujeni kauppahintaan kuuluu useimmiten virallinen lonkka- ja silmätarkastus. Toisin sanoen kasvattajana sitoudun maksamaan kyseiset tutkimukset tiettyyn summaan asti.

Pyrin jalostusvalinnoillani kasvattamaan hyviä seurakoiria. Hyvä seurakoira pitää ihmisistä ja sopeutuu muuttuviin elämäntilanteisiin. Nämä saavuttaakseen koiran on oltava terve, sen elimistöllä on oltava korkea vastustuskyky ja sen on oltava hermorakenteeltaa tasapainoinen. Kaikenkaikkiaan elämä koiran kanssa pitää olla helppoa. Vaikka tasapainoinen pentue on yksi merkki onnistuneesta kasvatustyöstä, jokainen pentu on kuitenkin yksilö. Tämän vuoksi on tärkeää, että perheenjäseneksi valitaan juuri se omaan elämään sopiva pentu.

Toivoisin, että kasvattieni omistajat olisivat minuun yhteydessä silloin tällöin. Suuri osa suomenlapinkoirista menee ihan tavallisiksi kotikoiriksi ja yhteydenpito kasvattajaan jää kun mitään ihmeellistä ei ole. Rodun terveyden kannalta on kuitenkin elintärkeää, että kasvattajilla on tieto jalostuksensa tuloksesta. On vaarallista ajatella, että kaikki on hyvin vain sen takia, ettei kasvateista ole kuulunut mitään.