keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Suru-uutisia

Elokuun puolivälissä sain sen ensimmäisen pelätyn viestin, jonka olisin toivonut saavani vasta joskus kymmenen vuoden kuluttua. Yksi kasvateistani oli menehtynyt.

Saletisti Ihmemaan Alice eli 5kk vanha poropentu Ruuti oli saanut rajun oksennuskohtauksen ja tämän kanssa oli lähdetty samantien keskellä yötä päivystykseen. Eläinlääkärin hoidoista huolimatta ei virkistynyt ja aamulla meni tajuttomaksi. Ruutia lähdettiin viemään Helsinkiin aivojen mangneettikuvaukseen, mutta pienen poropennun sydän petti matkalla.

Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen Ruutin perheelle, sillä he lähettivät tämän eviraan tutkittavaksi. Nyt marraskuussa saimme lopullisen raportin ja syyksi varmistui jo aiemmin epäilty synnynnäinen vesipää. Tämän tragedian keskellä voin olla vain onnellinen, että Ruutin lähtö oli nopea; vesipää aiheuttaa yleensä vaikeita neurologisia ongelmia sekä pään fyysistä epämuodostumista ja kyetään siksi yleensä diagnosoimaan jo syntyessä, viimeistään muutaman viikon iässä. Vesipään aiheuttamat neurologiset ongelmat koiralle voivat olla hyvin kivuliaita; siksi olen onnellinen, että Ruuti lähti nopeasti.

Olen ruoskinut itseäni kuukausitolkulla ja soimannut omaa sokeuttaa. Olihan Ruutin pää hieman eri muotoinen kun sisarustensa. Ja tiesin kyllä vesipään olemassa olosta. Pieneen mieleenikään ei kuitenkaan tullut, että Ruutissa olisi ollut jotain vikaa. Pään laskin vain vahvaksi otsapenkereeksi ja luonteeltaan tyttö oli vahva ja omapäinen. Edellisessä pentueessa Ruka oli ollut ihan eri näköinen kun muut päänsä puolesta, kun taas Sera oli ollut luonteeltaan paljon tomerampi. Eikä eläinlääkärikään ollut maininnut asiasta yhtään mitään, ei synnytyksessä eikä pentuetarkastuksessa. Ruuti oli kehittynyt aivan samaa vauhtia muiden kanssa ja ollut kaikin puolin iloinen ihana pentu.

Mutta tällaista tämä kasvattaminen on. Jokainen pentue opettaa jotain uutta niin hyvässä kuin pahassa ja kokemus voi kertyä vain tekemällä. Eniten surettaa tietenkin Ruutin perheen puolesta; jos minä olin kiintynyt tähän pieneen itsepäiseen tyttöön ja tämän kohtalo minulle oli kovin tuskaisa, voin vain kuvitella mitä surua olen aiheuttanut tämän perheelle. Yksi kasvattamiseni kulmakivistä on jakaa koiran tuoma ilo muille ihmisille. Tällä kertaa tuli jaettua enemmän surua kuin iloa. Ja vaikka vesipää on täysin sattumanvarainen sairaus, jotain jolle kukaan ei voi mitään, muistuttaa tämä kuitenkin siitä, miksi jalostusvalinnoissa terveyden kuuluu mennä kaikkien muiden tavotteiden edelle.
Pikkuinen Ruuti. Nyt kun näitä kuvia katsoo, niin tuijotan vain tuota
otsaa. Mutta yritän myös sanoa itselleni, että jos se olisi ollut niin selkeä
Vesipää niin olisihan kokeneet kasvattajat siitä maininneet. Olisivathan?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Syysuutisia

Donna elokuussa jalostustarkissa. Kuva Petra Österberg
Kävimme Donnan kanssa pyörähtämässä viikko takaperin Kouvolan ryhmänäyttelyssä. Tarkoitus oli käydä samalla hakemassa Joikulle sen ensimmäinen näyttelytulos, mutta auto-ongelmat muuttivat suunnitelmia sen verran, että Joiku jätettiin kotia. Donna toi tasaseen tahtiin mukanaan EH:n ja myöhemmin kuvia katsellessa tajusin, että neiti seisoi miten sattuu, joten siitä outo "olkavarsi"-kommentti arvostelussa. Ensimmäistä kertaa myös pesin ja föönasin koiran näyttelyihin ja kyllähän se yleisilmettä muutti huomattavasti.

Donna lokakuussa ryhmänäyttelyissä. Kuva Elina Lindberg
"6,5v, vahvaluustoinen, vahvarunkoinen narttu. Antaa jo hieman matalan vaikutelman. Vahva, hyväilmeinen nartun pää. Oikea purenta. Vahva kaula. Selässä hieman pehmeyttä. Syvä, tilava rintakehä. Olkavarsi voisi olla viistompi. Kääntää mielellään eturaajoja ulospäin. Niukat takakulmaukset. Sujuvat sivuliikkeet. Riittävän ylöskiinnittynyt hänt. Hyvä karvalaatu. Hauska luonne."

Kävimme myös elokuussa jalostustarkastuksessa joka on luettavissa tästä linkistä. Täysin Donnan näköinen arvostelu.

Auto-ongelmien vuoksi emme saaneet Donnaa myöskään silmätarkastettua lokakuussa niin kuin oli tarkoitus. Heti kun auto taas rullaa, lähdemme käymään silmälääkärissä, että saamme Donnan pentusuunnitelmat eteenpäin eli urosehdokas-listan lähetettyä jalostustoimikunnalle. Mikäli menee liian tiukille, eli emme ehdi saada jalostustoimikunnalta urossuositusta, Donna astutetaan Joikulla. Joulukuun juoksuja odotellessa.

Joulukuusta puheenollen; ilmoitimme messukeskuksen Pohjoismaiden Voittaja näyttelyyn lauantaille 9.12.2017 seuraavat koirat:
Vanilla's Honey Finnish Design "Donna" AVO-narttu
Saletisti Aikamies Aragorn "Eino" NUO-uros
Saletisti Aina Kuuratassu "Ruka" NUO-narttu
Lappjusgan Biegga "Peppi" AVO-narttu
Saletisti Big Bosse "Rocky" JUN-uros
Saletisti Bikku Brinsessa "Nuppu" JUN-narttu
Saletisti Bimu Bianca "Pimu" JUN-narttu

sunnuntai 27. elokuuta 2017

B-pentujen miitti 12.8.2017

B-pennut tapasivat synnyinkodissaan ja tässä hieman kuvasaastatta :)










#isinkulta

Me ihmiset inhimillistämme eläimiä liikaa. Todellisuudessa
minulla on todennäköisesti enemmän ikävä Coraa kuin
sillä minua...
Vuoden 2016 lopulla eräs hyvä ystäväni soitti ja kertoi, että hänen vuokranantajansa oli näyttänyt vihreää valoa lemmikin ottamiselle - joten luonnollisestikin hän soitti ensimmäiseksi minulle kysyäkseen, koska seuraava pentueeni syntyy. Keskustelimme kevään pentusuunnitelmista ja sitten sanoin ensimmäistä kertaa ääneen sen mitä olin muutaman kuukauden jo pohdiskellut: Onhan tuossa tuo Cora.

Cora; ihanan raivostuttavan rakas riiviöni. Cora; tuo "olen hullu kun otan kolmannen koiran tähän elämäntilanteeseen", mutta joka oli "unelma yhdistelmästä". Minun oma pieni pylpyrä. Joka jouduttiin streiloimaan hormonihäiriön vuoksi.

Uudessa kodissa Cora on yleisen yhdessäolon
lisäksi aloittanut mm. etrsijäkoiratreenaamisen.

Mutta koirani ovat minulle muutakin kuin jalostusmateriaalia. Ne ovat elämänkumppaneita, rakkaita ystäviä ja tiettyinä päivinä ainut syy nousta ylös sängystä. Olen moneen kertaan kritisoinut kasvattajia, jotka myyvät pois koirat, jotka eivät syystä tai toisesta sovikaan enään jalostukseen. Ja nyt tuo ajatus kummitteli omassa mielessäni.

Mutta miksi juuri nyt, mikä muuttui? Ei minulle tullut mieleenkään luopua Corasta kun puoli neljän aikaan aamulla rämmimme metsässä, jottei tämä huutaisi kun lähdin aamuvuoroon. Tai kun joka päivä töistä tullessa siivosin puoli tuntia tämän askarteluja. Kun jouduin hylkäämään haaveeni Kuron jalostuskäytöstä, ei mieleeni koskaan juolahtanut tämän pois antaminen. Miksi siis ajattelin tällaista Coran kanssa?

Kukaan meistä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vietin viime vuoden lopun jotakuinkin vuoteenomana. En vieläkään tiedä miten onnistuin huolehtimaan koiristani tuohon aikaan. Ehkä koska en oikeastaan pystynytkään.
Saivat ne ruokaa ja pari tuntia liikuntaa päivässä, mutta siinäpä se. Corassa se näkyi kaikkein selvinten. Cora on nuori koira, joka kaipaa muitakin aktiviteetteja kuin hihnalenkkejä. Kykenenkö tällä hetkellä antamaan tälle sellaisen kodin jonka hän ansaitsee; kodin jossa muutkin kuin tämän perustatarpeet tyydytettäisiin?
#isinkulta


Niimpä uuden vuoden jälkeen Cora lähti hoitoon Helsinkiin ja itse aloitin toipumisen. Pääsiäisenä allekirjoitimme myyntisopimuksen ja Corasta tuli virallisesti nuoren pariskunnan silmäterä. Kyllä siinä vaiheessa kävi mielessä, että pitäisikö olla vain itsekäs ja ottaa koira takaisin. Donnakin selvästi kaipasi leikkikaveria. Toisaalta Coralla on aivan yhtä hyvä olla uudessa kodissaan kuin minunkin luona; todennäköisesti sillä on jopa paremmat oltavat. Ja itselläni on aikaa rauhassa toipua näiden vanhusten kanssa. Ja kun elämäntilanne sen sallii, ehkä ottaa uuden kolmannen koiran, joka toivottavati soveltuu vielä kasvatustoimintaankin. Mikään näistä järkevistä pähkäilyistö ei kuitenkaan poista sitä tosia asiaa, että Cora tulee aina ja ikuisesti olemaan minun pieni rakas pylpyrä.


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Saletisti Saksikäsi Edward "Edi"

Edi [Saletisti Saksikäsi Edward]

Lapinporokoira uros
Syntynyt 18.3.2017

PRA-prcd ja Pompen terve vanhempien perusteella

Edi Koiranetissä

Edward on meidän oma pieni ihmeemme ja sillä on siksi ikuisesti oma erityinen paikka sydämessäni. Porukan kuopus on sopivasti sisarustensa välimaastosta. Se ei ole yhtä maskuliininen kuin veljensä, ei aivan yhtä dominantti, ei aivan yhtä rohkea, mutta ei jää paljolla kakkoseksi. Se on siskonsa lailla kova komentamaan ja veljensä lailla viihtyy mieluusti ihmisen kanssa. Se on kuitenkin ehdottomasti porukan nössöin jos puhutaan puhtaasti pentujen omasta laumajärjestyksestä. Veljensä kanssa painitaan kyllä miellellään, mutta jos jompi kumpi sisaruksista onkin tosissaan niin alistuu luimistellen.

Saletisti Kurpitsakuningas Jack "Pyry"

Pyry [Saletisti Kurpitsakuningas Jack]

Lapinporokoira uros
Syntynyt 18.3.2017

PRA-prcd ja Pompen terve vanhempien perusteella

Pyry Koiranetissä

Jack on pentueen esikoinen ja porukan isoin. Se on pentueen rohkein ja dominantein pentu, mutta myös ihmisläheisin ja omalla tavallaan rauhallisin. Se viihtyy ihmisen sylissä ja hakee ihmisen huomiota. Pikkupentuna se oli porukan äänekkäin, aina ynisemässä tissillä ja muutenkin. Vanhenmiten se haukkuu lähinnä ovelle juostessaan ja painiessaan.

Saletisti Ihmemaan Alice "Ruuti"

Ruuti [Saletisti Ihmemaan Alice]
Lapinporokoira narttu
Syntynyt 18.3.2017
Kuollut 15.8.2017 vesipäähän

Ruuti Koiranetissä

Alice on ehdottomasti äitinsä tytär. Niin luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta kuin kirjaimellisestikin. Se on myös äitinsä "lemppari". Voisin vaikka vannoa, että Viira on hoitanut sitä eniten niin pikkupentuna kun vanhenmitenkin. Ja jos yleensä yllätän Viiran leikkimästä pentujen kanssa, se on yleensä tämän tytön kanssa. Alice hakeutuu eniten koirien luokse eikä ole niin leimaantunut vielä ihmiseen. Alice on myös pentueen "tuumiskelija" ja uudet asiat vaativat aina pienen pohdiskelun. Se on kova komentamaan toisia ja veljien ärsyttäessä vastaa niin kipakasti ettei näillä ole siinä leikissä enään kahta sanaa. Ulkona Alice on nimensä mukainen oman polun kulkija ja vähät välittää minne muu porukka menee, vaan kääntyy omapäisesti takaisin kotiin, jos häntä ei huvita ulkoilu.

tiistai 9. toukokuuta 2017

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ulkoilun riemua

Poropennut pääsivät nauttimaan kevätauringon säteistä tällä viikolla kolmeen otteeseen ja kahdella noista kerroista oli jopa kamerakin mukana. Kuten tähän asti kaikissa muissakin toimissa, pojat ryntäilevät suina päinä minne sattuu ja tytsy mietiskelee ensin tovin; aivan kuten äitinsäkin.














Poropennut 5 vko

Saletisti Kurpitsakuningas Jack

Saletisti Ihmenaan Alice

Saletisti Saksikäsi Edward

torstai 20. huhtikuuta 2017

Poro-pennut 4 vko

Riikka oli antanut lapsukaisille oman nallen,
joka oli paras paikka nukkua ikinä. Nalle
lähti tietenkin meidän mukaan Kouvolaan. 
Poropentue länti ensimmäiselle reissullensa pääsiäisenä, kun emän omistaja Riikka halusi viettää aikaa lapsukaisten kanssa. Tämähän sopi minulle paremmin kuin hyvin, vietin itse pentuvapaan pääsiäisen Vantaalla kun Riikka sai pörröttää pentuja kotonaan Espoossa. Pirulaiset kuulemma nukkuivat niin rauhallisesti kaikki yöt ja muutenkin kaikki meni oikein mallikkaasti. Myönnettäköön, että hitusen teki mieli jättää lapsoset Riikalle pidemmäksikin aikaa ;)

Lapsosten nimetkin tuli päätettyä, mutta vielä pitää seurata vanhimman pojan kasvua sen verran, että tiedämme rekisteröimmekö sen riistaksi vai merkkiväriseksi - sillä kun on aivan ruskeat korvantaustat, mikä on yleensä aika vahva merkki siitä, että kyseessä on tumma riista. Pennut syövät reippaasti jauhelihaa, piimä ja nakertavathan ne kaikkea muutakin mitä eteensattuu; varpaita, hyllynkulmaa, äitin nappuloita...

Pennut ovat edelleen ulkoisesti hyvin tasapainoisia. Ensimmäinen poika on joukkion isoin ja selkeästi massiivisempi kuin tuo toinen poika, kun taas narttu on porukan pienin ja siroin. Narttu on edelleen unelmalapsi, joskin sen näennäisen tyyneyden alla kuplii hurja peto, sillä kun velipoikien leikki menee hänen mielestä yli, siitä sanotaan niin tomerasti, että molemmat veljet on kyllä aivan tossun alla tämän jälkeen.

Poika 1 - Saletisti Kurpitsakuningas Jack

Tyttö 1 -  Saletisti Ihmemaan Alice

Poika 2 - Saletisti Saksikäsi Edward


 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Saletisti Big Bosse "Rocky"

Rocky [Saletisti Big Bosse]
Suomenlapinkoira uros
Syntynyt 17.2.2017

Rocky koiranetissä

PRA-prcd terve vanhempien perusteella

Näyttelyarvostelut:
9.12.2017 Pohjoismaiden Voittaja
JUN EH, tuomarina Sakari Poti
Säkä 49cm. Musta vaalein merkein, keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Kevyt pitkäkuonoinen pää. Tiivis runko, raajaluusto saisi olla vahvempaa, takaraajat hieman ulkokierteiset. Turkki kehittyy vielä, hyvä häntä. Pitkä askel, rauhallinen luonne.
Kuva Sanna Parviainen, Pohjoismaiden voittaja 2017

Saletisti Bikku Brinsessa "Nuppu"

Nuppu [Saletisti Bikku Brinsessa]
Suomenlapinkoira narttu
Syntyny 17.2.2017

Nuppu koiranetissä

PRA-prcd terve vanhempien perusteella

Näyttelyarvostelut:
9.12.2017 Pohjoismaiden Voittaja
JUN EH, tuomarina Reino Korpela
Musta vaalein merkein, tänään niukassa karvapeitteessä esitetty nuori juniori, jolla hyvät päänlinjat. Hieman pitkä kuono, hyvä kaula ja runko. Kevyt raajaluusto, hyvät kulmaukset. Hyvä häntä, oikealaatuinen lyhyt karva, terävät liikkeet. Miellyttävä käytös.
Kuva Sanna Parviainen, Pohjoismaiden voittaja 2017

Saletisti Bimu Bianca "Pimu"

Pimu [Saletisti Bimu Bianca]

Suomenlapinkoira narttu
Syntyny 17.2.2017

Pimu koiranetissä

PRA-prcd terve vanhempien perusteella

Näyttelyarvostelut:
9.12.2017 Pohjoismaiden Voittaja
JUN EH, tuomarina Reino Korpela
Suurikokoinen, korkearaajainen yleisvaikutelmaltaan erittäin hyvä. Kevytpiirteinen pää, hyvä kaula ja runko. Sopiva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Hieman kapea rinta, lyhyehkö karvapeite, melko hyvä häntä. Liikkuu pitkällä askelmitalla, rauhallinen käytös.


Pimu oli ainut pennuista, joka selvisi keisarinleikkauksesta, sitkeä sissi siis. Elänyt ensimmäisen elinvuotensa aikalailla topakan mammansa helmoissa; nyt 1,5 vuotiaana vielä hieman epävarma, mutta aikuistuu päivä päivältä enemmän kun on laitettu ratkaisemaan elämän suuria kysymyksiä itsenäisesti. Puolustaa herkästi leluja ja ruokaansa sekä vastaa epävarmoissa tilanteissa murinalla. On kuitenkin todella ihmispehmeä ja jos meinaa tulla sotaa toisten koirien kanssa niin ei tarvitse kuin ihmisen vähän komentaa niin tilanne Pimun puolesta raukeaa.



Kuva Sanna Parviainen, Pohjoismaiden voittaja 2017