maanantai 24. joulukuuta 2018

perjantai 19. lokakuuta 2018

Tunturitähden Gilká (Pirtti)

Perustiedot

Nimi: Tunturitähden Gilka
Rotu: Suomenlapinkoira
Sukupuoli: Narttu
Syntynyt: 9.6.2014
Väri: musta merkein
Pirtti Koiranetissä

Terveyshistoria

-Lonkat B/B, Kyynärät 0/0, (11.4.2016), polvet 0/0 (21.3.2016, vanhentunut)
-Silmät terveet (31.5.2018)
-DM terve, Pompe terve, PRA kantaja
-Pentuna ollut pissatulehdus, joka hoidettu antibiooteilla pois.

Näyttelyt

TyyppiLaatuarvosteluSijoitus

Paikka ja aikaTuomari
Kansainvälinen näyttelyAVO-ERIAVK2Helsinki 20.5.2017 (Royal Canin Show 2017)REKIRANTA PAULA
RyhmänäyttelyAVO-ERIAVK3Laitila 15.4.2017 (Laitilan ryhmänäyttely FCI 8 & 5/6)TEINI PEKKA
ErikoisnäyttelyAVO-ERIAVK1Huittinen 18.2.2017 (Pystykorvapäivät 2017)HONKANEN KIRSI
RyhmänäyttelyAVO-EHAVK2Helsinki 4.9.2016 (Helsinki RN 1 & 5/9)STÅHLBERG PERTTU
ErikoisnäyttelyAVO-EHAVK1Pori 30.7.2016 (Pystykorvapäivä Pori)TALVI HANNU
Kaikkien rotujen näyttelyAVO-EHMäntsälä 16.7.2016FORS JARI
Kaikkien rotujen näyttelyAVO-EHAVK3Alavus 11.6.2016 (Miljoonakoira 2016 - Tuuri)PARTANEN KATJA
Kansainvälinen näyttelyNUO-EHNUK4Helsinki 21.5.2016 (Royal Canin Show)SAMPAKOSKI SAARA
RyhmänäyttelyNUO-HJanakkala 7.5.2016 (Janakkala osa 5 & osa 6 & 9)NUMMIJÄRVI ESKO
RyhmänäyttelyNUO-HLahti 1.5.2016 (Lahti osa 5 & osa 6 & 4)PUKKILA TAPANI
RyhmänäyttelyNUO-ERINUK1Pertunmaa 9.4.2016 (Pertunmaa osa 5 & osa 6 & 8)STÅHLBERG PERTTU
Kansainvälinen näyttelyNUO-EHNUK1Imatra 26.3.2016 (Lappeenranta KV)HEIKKINEN-LEHKONEN PAULA
Kansainvälinen näyttelyJUN-HHelsinki 6.12.2015 (Voittaja 2015)BISTER SOILE
RyhmänäyttelyJUN-EHJUK2Iitti 13.6.2015 (8 & 4/5)RESKO EEVA
RyhmänäyttelyJUN-ERIJUK1Kouvola 16.5.2015 (osa 5 & osa 6 & 7/8)MATTILA PAAVO
RyhmänäyttelyJUN-EHJUK4Lahti 10.5.2015 (2 & 5)KAKKO TAPIO
RyhmänäyttelyJUN-ERIJUK1Ypäjä 3.5.2015 (osa 5 & osa 6 & 4)EEROLA TAPIO
ErikoisnäyttelyJUN-EHTurku 29.3.2015 (Lappalaiskoirien erikoisnäyttely)NIEMELÄ RIITTA

Gilkan näyttelyarvosteluja löytyy tämän omistajan sivuilta tästä linkistä

Luonne ja käyttäytyminen

Pirtti on ollut meillä vasta niin vähän aikaa, etten uskalla vielä kirjoitella hänestä sen suuremmin. Erinomaisesti on kuitenkin sopeutunut laumaan ja on todella helppo koira; väistää ja antaa periksi lauman muille koirille ja muutenkin osoittaa pehmeyden merkkejä. Jonkin verran on riistaviettiä ja peuran jäljelle lähti tarmokkaasti, mutta tuli kuitenkin nopeasti takaisin luokse. jonkin verran löytyy vahtiviettiä, mutta ei läheskään siinä määrin mitä Kurolla.


Tässä vaiheessa enemmän kertonee kuitenkin Pirtin sijoittajan eli kasvukodin sanat:
"Koira rakastaa ulkona olemista, vapaana juoksemista; se on aktiivinen ja helppo motivoida kaikkeen. Tykkää miellyttää ihmistä ja hakee kontaktia. Kaikki normaalit arjen askareet sujuu. Hyvä luonteeltaan. Itsevarma ja samaan aikaan nöyrä. Tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen. Pirtillä on vahti viettiä sen verran, etten usko sen sopeutuvan kokonaan sisällä asuvaksi koiraksi.  Yleisesti ottaen sen kanssa voi tehdä mitä vain. Mukava koira, joka tuppaa tulemaan syliin. Kaikkiruokainen.  Osaa olla yksin eli ei tuhoa mitään/ahdistu, matkustaa ja ihan mallikelpoinen. Se on muuten tehnyt myös jonkin verran vetämistä. Olen totuttanut aikuisten potkurin kanssa sitä vetämään. Se on uusin harrastus. Ja viime talvena koirahiihtoa. Alkeita. Tykkää niin hulluna mennä ja juosta, että kaikki tällainen aktiviteetti sopii sille. Polkupyörän vierellä osaa myös tehdä hölkkälenkkejä."

maanantai 10. syyskuuta 2018

Laumanlisäys nro 2.

Joskus asiat vain tapahtuvat.

Suunnitelmissani on jo jonkun aikaa ollut lähteä homekoiraohjaajakouluun. Itsellänihän on siis vankka kokemus ja koulutustakin kiinteistöalan toimistotöistä. Töitä tuolta alalta on aktiivisesti etsitty laihoin tuloksin jo parisen vuotta. Kouvolaan olen tullut jäädäkseni ja nyt työnhaun ohessa on opiskeltu käytännönpuolta rakennusalalla. Siitä sitten lähti tuo ajatus homekoirahommista. Ainoana ongelmana tässä on, että pitäisi olla koira jota kouluttaa ja omat koirat ovat hommaan liian iäkkäitä.

Alkukesästä laittelin vähän matoa koukkuun ja huutelin facebookissa suunnitelmistani: piti löytää homekoiraksi soveltuva nuori aikuinen tai pentu sopivasta yhdistelmästä. Yhteydenottojakin tuli, mutta jäin ensin odottamaan josko Donnalle tulisi juoksut. No tulivathan ne, mutta tiedämme miten niitten kanssa meni joten se sitten siitä. Noin kuukausi sitten sain kuitenkin erittäin lupaavan viestin Etelä-Suomesta. 4 vuotias narttu ehkä etsisi kotia. Omilla omistajilla on asumistilanne muuttunut ja heidän mielestään koira olisi onnellisempi syrjemmässä; vahtiviettinen vauhtimimmi kun on. Mitä enemmän he nartustaan kertoivat, sen täydellisemmältä minun elämäntilanteeseen narttu kuulosti. Se on suvultaan erinomainen, itse asiassa Donnan puolisiskon tyttö. Se on rakenteellisesti ja terveydeltään erittäin hyvä, tyypiltään minun makuuni. Siinä on juuri ne asiat kunnossa, mitkä itselleni ovat tärkeitä ja viat vähäpätösempiä, joilla itselleni ei olekaan niin väliä. Kaiken lisäksi omistaja haluaisi itse tehdä myöhemmin tällä pennut, joten hän toivoi että minä teettäisin tällä pennut ensin, niin uskaltaa sitten hyvin mielin hän tehdä nuo pennut vanhempana kun oma elämäntilanne sen sallisi.

Eilen sitten kävimme katsomassa narttua ja taisi siinä tunti jos toinenkin vierähtää. Olen jo aivan rakastunut ja niin olivat Kuro ja Donnakin; narttu asettui laumaan täysin ongelmitta, osasi antaa Kurolle sen tarvitseman tilan ja luki Kuroa kokoajan erinomaisesti. Jos mitään yllätyksiä ei tule, lokakuun alussa meilläon taas kolmen koiran (ja yhden kissan) lauma <3

torstai 30. elokuuta 2018

Terveydestä ja tulevaisuudesta muutama sana

Donna kävi eilen ultrassa ja odotetusti oli tyhjä. Donna jää toisin sanoen mummolomalle, eli Donnan lisääntyminen oli nyt sitten siinä.

Saletisti Aina Kuuratassu eli Ruka kävi tällä viikolla terveystarkastuksissa; polvet, silmät ja sydän kaikki ok. Polvista sanoi vielä erikseen, että oikein napakat. Rukalta otettiin myös verikokeet PRA:ta varten, sekä Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Odotamme tuloksia muutaman viikon sisään. Kuukauden päästä olisi tarkoitus mennä kuvaamaan lonkat ja kunhan kennelliitolta tulee tulokset niin alkaa Rukalle miehen metsästys. Ruka on tarkoitus astuttaa helmikuun juoksuista.

Saletisti Bimu Bianca eli Pimpom menee tarkkeihin keväällä ja se on tarkoitus astuttaa kesän juoksuista. On vielä auki tulevatko pennut Saletisti-kennelnimen alle vai kasvattaako Pimpomin kotiväki tämän (ensimmäisen) pentueen. Joka tapauksessa tulen olemaan pentueen suunnittelussa vahvasti mukana. Riikan porokoira Viiralle (saletisti poropentueen emä) on etsinnässä mies ja suunnitteilla pentue ensi kesälle. Pennut tulevat Saletisti-kennelnimen alle, mutta kasvattajana saattaa olla Riikka; tarkoitus on koko ajan ollut jossain vaiheessa liittää hänet kasvattajanimeen.

Meillä lauman laajennushaku jatkuu ja muutama mahdollinen vaihtoehto tulevaksi homekoirakseni ehkä onkin; niistä lisää myöhemmin. Sen sijaan olemme saaneet lauman jatkoksi Kummituksen, joka on aivan rakastunut Kuroon <3


torstai 2. elokuuta 2018

Kesäterveisiä!

Uusi kotimme Kouvolan Pilkanmaalla
Kesäkuumalla on hyvä istua tuulettimen alla ja päivitellä vähän kuulumisia.

Kesäkuusta alkaen laumamme muutti noin 15km luoteeseen. Pääsin vuokralle pieneen hirsitaloon keskelle metsää. Donna ei ole kohta kahteen kuukauteen nähnytkään hihnaa ja Kurokin vain välillä muistutuksena kun on liian innokkaasti juossut kauriiden perässä. Pikku hiljaa olemme aidanneet lähes hehtaarin tonttia, mutta toistaiseksi Kuro ja Donna ovat pysyneet kyllä pihassa ilman aitojakin. Tontin takana kulkee villiintynyt pururata, jota on ollut hyvä samota iltaisin; jäämme pienellä kauhulla odottamaan pysyykö hyvät kävelyreitit myös talvisin vai ajaako latukone meidät lumikenkien kanssa pöheikköön. Kävi miten kävi, Donna ja eritoten Kuro nauttivat olostaan täällä "maalla" ja sitä kautta myös minäkin. Kuro varsinkin on nuortunut vuosia ja siitä on tullut leikkisä vanha höppänä, joka nnostuu melkein joka ilta vetämään rallia marjapensaiden välissä. Donna taas pitää huolen siitä ettei rastaat pääse syömään marjoja tai myyrät juuria; sellainen pienpeto metsästäjä se on! Naapuritkin ottivat meidät sydämellisesti vastaan ja asuupa tässä muutaman sadan metrin päässä eräs vanha komea lapinkoiraherrakin, johon kävin tekemästä tutttavuutta. Katsotaan jos talvella päästäisiin sinne riialle Pimun tai Rukan kanssa ;)

Kuron kesäturkki itse nyrhittynä
Uusi talo mahdollisti ihan uudenlaiset kestitykset. Vuokranantajan Shih tzu poika Popo oli meillä hoidossa heti alkukesästä viikon verran ja Juhannuksena meno ja meteli oli hurja kun tontilla oli yhteensä 9 koiraa, joista suurin osa lappalaisia! Heinäkuussa elimme hetken aikaa viiden koiran (ja yhden kissan) laumassa, kun poropentueen emä Viira ja Kuron veli Vertti tulivat omistajansa kanssa kyläilemään. Kuron "kuuluisa" koira-agressio loisti poissaolollaan. Kun ensikohtaaminen käydään kuonokopan kanssa ei Kurolla ole toisten koirien kanssa mitään ongelmia niin kauan kun nämä eivät yritä haastaa tätä. Nyt on puhuttu paljon koirien agressiivisuudesta ja voin kyllä hyvillä mielin sanoa, että Kuro ei ole agressiivinen. Se on dominantti ja puolustushaluinen, minkä takia, jos toinen haastaa riitaa (tai vastaa haasteeseen) tai tulee ilman lupaa liian lähelle tämän reviiriä Kuro käyttäytyy agressiivisesti. Mutta jos toinen koira ei yritä haastaa tätä ja se on kontroilloidusti tuotu tämän reviirille ja minä olen sen hyväksynyt, ei Kurollakaan ole tämän kanssa mitään ongelmia ;)

Onnistuneesti yhdessä. Vaikka pentuja tuskin tulee niin se
ei ainakaan johdu yrityksen puuttesta :)
Donnan juoksuja ei näkynyt Juhannuksena, joten tämän pentuesuunitelmat kuopattiin ja Donna oli virallisesti tullut mummoikään. Kunnes 14.7. Donnan hoitopaikasta kerrotaan tämän tiputtelevan. Ja kotiuduttani illalla todistin tämän myös itse. Tästä innostuneena kävimme heti seuraavalla viikolla tekemässä  Donnalle terppatarkastuksen (hieman lihava, mutta muuten hyvässä kunnossa) ja varasimme ajan progesteroni testiin. En halunnut ottaa mitään riskejä, sillä tämä on viimeinen mahdollisuus saada Donnalle pennut. Kävimme siis verikokeissa maanantaina 23.7. ja tiistaina saimme tulokset. Valitettavasti näytti siltä, että olimme myöhässä. Progesteroni taso oli Donnalla 15,5 ng/ml eli tämän munasolut olivat hedelmöityskykysiä. Valitettavasti myös koiran kohdunkaula alkaa sulkeutua progesteronin ollessa 15-25 minkä takia astutus tässä vaiheessa ei enään yleensä onnistu, koska siittiöt eivät pääse perille.

Koska kyseessä oli Donnan viimeinen mahdollisuus, lähdimme kuitenkin käymään Haminassa Chukun luona, vaikka todennäköisesti reissu olisikin turha. Mutta jos emme astutusta yrittäisi silloin ei ainakaan pentuja voisi tulla. Vartin verran siinä meni ja Chuku ja Donna olivat nalkissa. Eli ainakin on nyt yritetty kaikkemme :) Yritän pitää toiveet minimaalisina, koska mahdollisuus pentuihin on minimaalinen. Elokuun lopussa käymme asian varmistamassa sitten ultrassa.

Heinä-Elokuu vaihteessa lähdemme ottamaan Pimusta ja Rukasta verikokeet sekä silmätarkit; niiden tuloksiin sekä Donnan ultraan palataan siis kuukauden päästä :)



Popo Poppeli Popotin <3

Uudet lenkkimaastot

Juhannuspäivänä
Ja sitten vähän vesileikkejä Donnan, Kuron, Vertin, Viiran ja Rukan kanssa.








torstai 4. tammikuuta 2018

Donnan ja Joikun pennut 2018

//EDIT//
Donnalla oli nk. hiljaiset juoksut eli se ei missään vaiheessa osoittanut minkäänlaisia juoksujen merkkejä, joten Donna jäi astuttamatta. Nähtäväksi jää tuleeko Donnalle enään normaaleja juoksuja.

Donna astutaan Joikulla tammikuun puolessa välissä




Vanilla's Honey Finnish Design Apris Joiku
Silmät tark. 10/16 ok 5/16 ok
Prcd-PRA Terve A Terve A
Pompen Normaali (N) Normaali (N)
DM Normaali (N) Kantaja
Lonkat B/B (indeksi 106) A/A (indeksi 106)
Kyynärät 0/0 0/0
Polvet Ok (15.1.2015 ei voimassa) Epävirallisesti ok
Luonnetesti 174
Näyttelyt ERI (2x serti Eesti) Jalostustarkastettu

Yhdistelmä Koiranetissä

Kun keväällä 2016 olimme käyneet hakemassa Joikun pois ja tämä automatkan aikana oli valloittanut sydämeni, mietin josko Joikusta olisi Donnalle sulhaseksi. Pieni katsaus sukutauluihin kuitenkin sai nuo suunnitelmat jäihin - en yleensä halua käyttää koiria, joilla on samoja nimiä neljässä polvessa. Seuraavan vuoden aikana tutustuin Joikuun paremmin ja suomenlapinkoirien 2000-luvun linjasiitos yhteen sukuun valkeni minulle kokonaisuudessaan. Yhteinen isoisoisä ei tuntunut enään niin hurjalta vaihtoehdolta, joten vuosi sitten laitoin JTK:lle kyselyä Joiku/Donna yhdistelmästä. Valitettavasti yhdistelmää ei hyväksytty. Itse asiassa mitään yhdistelmää ei hyväksytty, Donnan siskopuolella havaitun Addisonin vuoksi, joka nostaa Donnan riskikertoimen niin korkeaksi, että urosta, jolla ei suvussa ole lainkaan addisonia ei montaa ole.

Päätin siis jättää Joikun käyttämättä ja löysinkin kaksi urosta, jotka olivat JTK:n hyväksymiä (tosin nekin addison tai epilepsia huomautuksilla). Kesällä 2017 oli tarkoitus matkustaa astutusmatkalle Joensuuhun, mutta auton hajottua suunnitelmat peruuntuivat. Mietin tuolloin pitäisikö sittenkin käyttää Joikua, joka kuitenkin asuu tuossa 2 km päässä. Päätin kuitenkin siirtää astutuksen talvelle. Ja ehkä myös löytäisin JTK:n hyväksymän uroksen, jolla ei olisi huomautuksia. Auto ongelmat kuitenkin jatkuivat syksyllä ja Donnan silmätarkki siirtyi joulukuulle, minkä vuoksi JTK:n hyväksynnän ja Donnan juoksujen kanssa tuli aika tiukka aikataulu. Donnan juoksut lopulta alkoivat uutena vuotena ja nopean laskutoimituksen jälkeen tajusin, että tärpit sattuvat 13-16.1. tienoille. Juuri tuona välinä olen auttamassa isääni tämän kaihileikkauksessa. Ei siis oikein mahdollisuutta lähteä Turkuun tai Rovaniemelle astutusreissulle...

Niimpä otin tämän kaiken merkkinä siitä, että Donnan on tarkoitus saada pennut Joikulle. Molemmat koirat ovat vanhempia ja siten varmasti itse terveitä. Molemmat koirat ovat vahvaluustoisia ja miellyttäviä luonteeltaan; ne tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja ovat erittäin ihmisläheisiä. Joikussa olen rakastunut sen "vanhanaikaiseen" ulkomuotoon ja avoimeen, luottavaiseen luonteeseen. Moni aivan super ihana koira ei välttämättä ole superihana pohjimmiltaan - ne on vain superihanasti kasvatettu/koulutettu. Joiku on hiomaton timantti, tarhaan hylätty ja kaltoin kohdeltu uroskoira, joka uskomattoman nopeasti oppi kotikoiran tavoille ja jonka avoimuus niin ihmisiä kuin toisia koiriakin kohtaan on luontaista, ei opetettua.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Suru-uutisia

Elokuun puolivälissä sain sen ensimmäisen pelätyn viestin, jonka olisin toivonut saavani vasta joskus kymmenen vuoden kuluttua. Yksi kasvateistani oli menehtynyt.

Saletisti Ihmemaan Alice eli 5kk vanha poropentu Ruuti oli saanut rajun oksennuskohtauksen ja tämän kanssa oli lähdetty samantien keskellä yötä päivystykseen. Eläinlääkärin hoidoista huolimatta ei virkistynyt ja aamulla meni tajuttomaksi. Ruutia lähdettiin viemään Helsinkiin aivojen mangneettikuvaukseen, mutta pienen poropennun sydän petti matkalla.

Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen Ruutin perheelle, sillä he lähettivät tämän eviraan tutkittavaksi. Nyt marraskuussa saimme lopullisen raportin ja syyksi varmistui jo aiemmin epäilty synnynnäinen vesipää. Tämän tragedian keskellä voin olla vain onnellinen, että Ruutin lähtö oli nopea; vesipää aiheuttaa yleensä vaikeita neurologisia ongelmia sekä pään fyysistä epämuodostumista ja kyetään siksi yleensä diagnosoimaan jo syntyessä, viimeistään muutaman viikon iässä. Vesipään aiheuttamat neurologiset ongelmat koiralle voivat olla hyvin kivuliaita; siksi olen onnellinen, että Ruuti lähti nopeasti.

Olen ruoskinut itseäni kuukausitolkulla ja soimannut omaa sokeuttaa. Olihan Ruutin pää hieman eri muotoinen kun sisarustensa. Ja tiesin kyllä vesipään olemassa olosta. Pieneen mieleenikään ei kuitenkaan tullut, että Ruutissa olisi ollut jotain vikaa. Pään laskin vain vahvaksi otsapenkereeksi ja luonteeltaan tyttö oli vahva ja omapäinen. Edellisessä pentueessa Ruka oli ollut ihan eri näköinen kun muut päänsä puolesta, kun taas Sera oli ollut luonteeltaan paljon tomerampi. Eikä eläinlääkärikään ollut maininnut asiasta yhtään mitään, ei synnytyksessä eikä pentuetarkastuksessa. Ruuti oli kehittynyt aivan samaa vauhtia muiden kanssa ja ollut kaikin puolin iloinen ihana pentu.

Mutta tällaista tämä kasvattaminen on. Jokainen pentue opettaa jotain uutta niin hyvässä kuin pahassa ja kokemus voi kertyä vain tekemällä. Eniten surettaa tietenkin Ruutin perheen puolesta; jos minä olin kiintynyt tähän pieneen itsepäiseen tyttöön ja tämän kohtalo minulle oli kovin tuskaisa, voin vain kuvitella mitä surua olen aiheuttanut tämän perheelle. Yksi kasvattamiseni kulmakivistä on jakaa koiran tuoma ilo muille ihmisille. Tällä kertaa tuli jaettua enemmän surua kuin iloa. Ja vaikka vesipää on täysin sattumanvarainen sairaus, jotain jolle kukaan ei voi mitään, muistuttaa tämä kuitenkin siitä, miksi jalostusvalinnoissa terveyden kuuluu mennä kaikkien muiden tavotteiden edelle.
Pikkuinen Ruuti. Nyt kun näitä kuvia katsoo, niin tuijotan vain tuota
otsaa. Mutta yritän myös sanoa itselleni, että jos se olisi ollut niin selkeä
Vesipää niin olisihan kokeneet kasvattajat siitä maininneet. Olisivathan?