Synnytys meni erittäin mallikkaasti, melkein huomaamattomasti. Olin itseasiassa hieman myöhässä
valmistulejen kanssa, mutta voi sitä sakset kolmelta yölläkin desifioida. Mitään varatoimenpiteitä ei kuitenkaan tarvittu. Ensimmäinen pentu syntyi vähän vajaa neljältä aamuyöstä, seuraava tuli tuntia myöhemmin (jättiläinen, ei ihme, että kesti), kolmas heti vartin päästä perässä ja viimeinen vähän ennen seitsemää. Pimpu huolehtii pennuista erinomaisesti. Perusluonnenäkyy siinä, että on hiukka mustis pennuistaan ja muilla koirillani ei ole asiaakaan edes ovelle, kun täältä jo murrataan. Pihalla kun käydään niin Pimpsu on hyvin herkkähipiäinen ja Pirtti saanut paristi turpaan kun se ei tajua nuorta äitiä väistää. Tämä menköön kuitenkin hormonihöyryjen piikkiin ;)
Poika 1 Merkkivärinen (tai merkkiriista), valkoinen laikku rinnassa, valkoiset varpaat
Poika 2 Musta, valkoiset sukat etutassuissa, valkoinen "T" rinnassa, valkoinen piirto, valkoiset takavarpaat ja valkoinen hännänpää.
Poika 3 Musta, valkoiset etusukat, valkoinen rinta
Pimun tulo maailmaan oli hyvin dramaattinen. Tämän sisaret Rocky ja Nuppu syntyivät normaalisti, mutta sitten lähdettiinkin jo eläinlääkärin pakeille. Pimu oli viimeinen, joka vatsasta ulos leikattiin ja ainoa joka jäi eloon. Pimu sijoitettiin emänsä omistajalle ja sovimme, että astutamme tämän mahdollisimman nuorena vättääksemme emän komplikaatiot (Peppi oli yli viisi vuotias ensisynnyttyjä). Pikin valitsimme Pimpulle urokseksi, koska se täydentää Pimpun puutteita niin luonteen kun ulkonäön osalta. Piki on erittäin reipas yksitoista vuotias ja pennuista odotetaankin mukavia aktiivisia perhekoiria, joilla voisi taipumusta olla myös harrastuspuolelle.
Pimu (eli Pimpom eli Pimpula eli Pimpu - rakkaalla lapsella on monta nimeä) on erittäin omistajapeilaava koira. Toisin sanoen se hakee vastaukset mallista sen sijaan, että se ratkaisi ne itse. Pimpu on kasvanut emänsä siiven alla, joten tämä on vain vahvistanut tätä käytöstä. Aivan ovimatto koira ei kuitenkaan ole. Pimulta löytyy terävyyttä ja se on liiankin omistushaluinen ruokansa ja lelujensa kanssa. Mietin pitkään onko Pimu liian epävarma ja heikkohermoinen jalostukseen, mutta muutamien hoidossa olojen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että huoleni oli turha. Pimulla on erinomainen laumavietti, sitä voi pitää huoletta vapaana ja se on ihmisen kanssa hyvin nöyrä. Toisilta koirilta se vahtii ruokaansa ja lelujaan jonkin verran ja koirakohtaamisissa se murisee epävarmuuttaan. Alkujännityksen jälkeen toimii kuitenkin ongelmitta vieraassa laumassa. Oikean ohjaajan kanssa Pimpu on oppinut asiat kerrasta ja miellyttämisen haluakin löytyy.
"Piki on musta suomennlapinkoirauros. Oikea herrasmies ja sydäntenmurskaaja. Rakastaa kaikkia paljon ja koko sydämestään. Syntynyt v. - 07 Tervolassa ja asustellut koko ikänsä täällä Suonenjoen maaseudulla. Tottunut matkustamaan kotimaassa ja tulee myös vieraiden kanssa toimeen. Lapsirakas ja koirakamut on kivoja, kerjää sujuvasti herkkuja kaikilta lempeällä katseellaan ja rapsutuksiahan ei koskaan voi saada liikaa. Joka aamu ja ilta on käytävä mamman vieressä ottamassa aamu- ja iltahalit. Ollut myös tosi kiltti, ei ole hajoittanut paikkoja koskaan. Ainut miinus on tuo riistavietti, ei voi pitää lainkaan irti, kun on heti menossa metsään jahtaamaan ja oravallekkin osataan haukkua." -Piki omistajan sanoin.
Kävimme tänään Pimun kanssa ultrassa ja masuasukkejahan siellä näkyi. Mikäli kaikki menee putkeen, Juhannuksen jälkeisellä viikolla meille syntyy pitkästä aikaa pentuja. Laitan muutaman päivän sisällä lisätietoa yhdistelmästä.
Vähintään yhtä iso ja iloinen uutinen on, että olemme löytäneetn lauman kanssa uuden kodin. Alkuvuodesta tuli ilmoitus, että vuokranantaja haluaa muuttaa taloonsa takaisin. Viime metreillä löysimme uuden kodin, jonne on nyt sitten muutettu tätä päivitystä kirjoittaessa.
Meille syntyi eilen, 29.6.2019 Pimun pennut!
