Kyseessä on seurakoirarotu, joka on jalostettu poroja paimentavista ja vahtivista koirista, joita pohjoisessa uskotaan olleen jo n. 7000 vuoden ajan. 1940-60-luvuilla näistä koirista muodostettiin kolme rotua; ruotsinlapinkoira, suomenlapinkoira ja lapinporokoira. Ruotsinlapinkoirat jalostettiin ruotsalaisesta porokoirakannasta ja suomalaisesta, työhön kelpaamattomasta, porokoirakannasta luotiin lyhytkarvainen lapinporokoira sekä pitkäkarvainen suomenlapinkoira. Alkuperäiseen käyttöön, porojen paimennukseen, näitä kaikkia kolmea käytetään edelleen, mutta suurinosa rotujen koirista on seura- ja harrastekoiria.
Suomenlapinkoira on mitä on mainioin yleiskoira. Yleisesti ottaen rodun edustajat ovat seurallisia, sopeutuvia ja vähään tyytyväisiä. Suomenlapinkoira on tyytyväinen elämäänsä niin kauan kun se saa olla perheensä parissa. Koiran kanssa voi myös harrastaa, yksilön suuntaumuksesta riippuen, oikeastaan mitä tahansa näyttelyistä valjakkoajoon ja koiratanssiin - joskin aivan Suomenmestaruustasolle en lähtisi näiden kanssa tähtäämään.
Suomenlapinkoiran esi-isät ovat aina käyttäneet työssään ääntä - suurella osalla rodun edustajista onkin haukku herkässä. Mikäli siis koiran haukkuminen leikkiessä tai ovikellon soidessa häiritsee, suosittelen harkitsemaan jotain toista rotua. Toki haukkumista pystyy rajoittamaan koulutuksella, mutta itse en sitä yrittäisi täysin koirasta kitkeä - onhan se koiran tapa ilmaista itseään. Turha, jatkuva räksyttäminen ei rodulle kuitenkaan kuulu.
Alla muutama linkki suomenlapinkoiran rotukuvaukseen:
Kennelliitto
Lappalaiskoirat RY
Wikipedia
Koiranomistajan peruskurssi
Virallinen rotumääritelmä
Terveys
Suomenlapinkoira on perusterve rotu. Se kuuluu Tapiola-vakuutusyhtiön alimpaan maksuluokkaan, eli vakuutusyhtiön riskikartoituksen mukaan lappalaisen sairastuminen on sieltä alhaisemmasta päästä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö rodussa sairauksia esiintyisi.
Suomenlapinkoiran perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA) asettaa rajoitukset pentujen rekisteröinnille lonkkien ja silmien suhteen. Toisin sanoen, rekisteröidyn pennun vanhemmille on tehty virallinen lonkka- ja silmätarkastus, joka on julkista tietoa. Tämän lisäksi vastuuntuntoiset kasvattajat ja koiranomistajat ilmoittavat koiriensa ja kasvattiensa muista sairauksista lappalaiskoirat ry:lle. Pentuetta suunnitellessa jalostustoimikunnalta voi pyytää yhdistelmälle hyväksynnän, jolloin nämä katsovat tiedoistaan, löytyykö suuniteltujen koirien suvusta minkälaisia sairauksia.
On sanomattakin selvää, että jokainen kasvattaja haluua kasvattaa vain terveitä koiria. Tai näin pitäisi olla. Kasvattaja, joka välittää niin ihmisistä, eläimistä kuin rodustaan, haluaa, että jokainen eläin eläisi terveen pitkän elämän onnellisena perheenjäsenenä. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta siihen pyritään. Sairausten kitkeminen tästä hienosta rodusta vaatii aikaa, työtä ja ennenkaikkea avoimuutta ja tutkimista. Mitä enemmän koiria tutkitaan ja niiden tietoja kirjataan ylös, sitä enemmän voimme tehdä tietoisia valintoja riskeineen arpapelin sijaan.
Suomenlapinkoirien kilpirauhasen vajaatoiminta
Suomenlapinkoirien addison
Suomenlapinkoirien epilepsia
Suomenlapinkoirien diapetes
Suomenlapinkoirien patellaluksaatio
Suomenlapinkoirien muut sairaudet
Luonne
Jokainen koira on yksilö. Yleisesti ottaen suomenlapinkoirat ovat kuitenkin ihmisystävällisiä ja sosiaalisia. Suomenlapinkoiralla riittää kärsivällisyyttä ja sopeutumiskykyä lapsien kanssa. Rodun yksilöt ovat yleensä sopiva suhde rauhallisuutta ja leikkisyyttä. Kotioloissa koira osaa ottaa rauhallisesti, mutta lähtee kyllä leikkimään jos lelu jostain vain kaivetaan. Suomenlapinkoirista sanotaan, että ne ovat tarpeeksi fiksuja esittääkseen tyhmää.
Lähes kaikki suomenlapinkoirat ovat syntymästään ihmisystävällisiä, avoimia ja luottavaisia. Kasvuympäristö ja kokemukset muokkaavat koiran luonnetta toki näiltäkin osin. Se, miten koiraan vaikuttavat negatiiviset kokemukset, riippuu koiran kovuudesta. Niin kutsuttu kova koira unohtaa ikävät kokemukset ja omistajan tekemät virheet kun taas pehmeä koira traumatisoituu herkemmin. Esimerkiksi jos pehmeä koira saa kissalta kerran kynnestä, se oppii varomaan kissaa kun taas kova koira saattaa käydä tökkäsemässä nenällään sitä kissaa toistakymmentä kertaa ennen kuin oppii väistämään. Nartut ovat pääsääntöisesti pehmeämpiä kuin urokset. Kovaksikin testattu koira saattaa pentuna järkyttyä epämiellyttävistä asioista kertalaakista.
Minkälaisesta koirasta kukin pitää, on henkilökohtainen asia, mutta kasvattajana vältän itse ääripäitä ja suosin kohtuullista kovuutta, sillä se antaa omistajalle enemmän varaa tehdä virheitä koiransa kanssa. Kasvatan seurakoiria ja seurakoirien pitää seurallisuuden ja ystävällisyyden lisäksi olla helposti koulutettavissa eikä hätkähtää turhasta. Hermoiltaan varma koira sopeutuu omistajien muuttuviin elämäntilanteisiin. Jokainen pentu on yksilö ja tästä syystä on tärkeätä löytää rauhalliset kodit pehmeämmille yksilöille ja sijoittaa ne varmahermoiset yksilöt vilkkaampiin koteihin.
Koirien luonteen määrittämisestä lisää luonnetesti-osiossa.
Ulkomuoto
Suomenlapinkoira on koirankokoinen ja -näköinen rotu. Se on keskikokoinen, pystykorvainen ja pitkäkarvainen; tai ainakin suurinta osaa rodun edustajista pystyy kuvailemaan näin. On niitä isokokoisia uroksia, lyhytkarvaisia narttuja ja taittokorvaisia sydämen valloittajia osunut eteen yksi jos toinenkin. Rotukoirien ulkomuotoa kuvaillessa on hyvä muistaa, että kuten kaikissa kauneusihanteissa, myös koiraroduissa sen hetken "muoti" määrittelee miltä rodun valioyksilöiden kuuluisi näyttää. Esimerkiksi varsinaisessa rotumääritelmässä sanotaan suomenlapinkoiran päästä seuraavaa: "Voimakaspiirteinen, verraittain leveä". Kukin voinee itse tulkita mikä on voimakaspiirteinen ja verrattain leveä pää.
Ulkomuotoa pidetään usein turhamaisena jalostusominaisuutena. Milloin korvien pitää olla minkäasentoiset, värin yksi ainoa tietty tai vartalon juuri tietyn mittainen. Ulkomuoto on kuitenkin paljon muutakin kuin kauneusihanteita. Terve rakenne on yhtä kuin terve koira. Oikea ilme on merkki kulttuurihistoriasta - samannäköisiä koiria voi tavata sata vuotta vanhoissa valokuvissa. Vastaan tulevan koiran tunnistaa suomenlapinkoiraksi, vaikka väri on aivan eri, kokoeroa on kymmenen senttiä ja korvatkin ovat taitossa. Ventovieras tuntuu heti tutummalta kun puhe kääntyy yhteiseen rotuun.
Ulkomuodollisesti pyrin kasvattamaan sopusuhtaisia suomenlapinkoiria, ääripäitä välttäen. Tietyn piirteen sijaan itselleni on tärkeämpää, että koirilta löytyy "se oikea" ilme ja yleisvaikutelma. Rakenteeltaan suomenlapinkoiran pitää pystyä liikkumaan terveesti. Turkin pituus ja paksuus ei saa mennä liiallisuuksiin. Turkin tärkein ominaisuus on sen säänkestävyys. Liian pehmeä turkki kerää lenkillä puoli metsää mukaansa. Vaikkakin pitkä, turkin pitää olla laadultaan sellainen, että se on helppohoitoinen.
Suomenlapinkoiran rotumääritelmä
Suomenlapinkoiran rotumääritelmän tulkintaohje
Suomenlapinkoirien valiogalleria
Näyttelyt ovat yksi tapata määritellä koiran ulkonäköä. Ohessa erinomainen esimerkki tuomarin mieltymyksistä ja rotumääritelmän tulkinnanvapauden merkityksestä vuoden 2011 Helsinki- ja Voittajanäyttelyistä. Taulukosta näkee mm. kuinka lauantain rotunsa parhaaksi valittu oli sunnuntaina vasta urosten neljäs kun taas sunnuntain rotunsa paras oli lauantaina narttujen toinen.
Se, että sama koira pärjää erinomaisesti ensimmäisenä päivänä, mutta huonosti toisena päivänä on vain positiivista. Se tarkoittaa, että suomenlapinkoiran ulkonäkökriteerit eivät ole kiveen iskettyjä ja rodunomaiseksi mielletään hyvin monityyppisiä koiria. Tämä tarkoittaa laajempaa jalostusmateriaalia ja sitä kautta tietenkin terveempää rotua. Kaikki taulukon koirat ovat tänä päivänä Suomen Muotovalioita (FIN MVA), eli ovat kolmelta eri tuomarilta saaneet sertifikaatin eli sertin. Sertit jaetaan vain rotunsa parhaille, ERInomaisen laatuarvostelun saaneille koirille.
Näyttelyt ovat paitsi erinomainen tapa saada ulkopuolisen arvio omasta koirasta, mukava tapa tutustua muihin koiran omistajiin, nähdä omien koiriensa sukulaisia sekä tietty irtaantua hieman arjesta koiran kanssa. Näyttelyiden pikaoppina, koirat kisaavat omassa rodussaan kuudessa luokassa, nartut ja urokset erikseen eli yhteensä siis 12 eri luokassa. Jokaisessa luokassa palkitaan 4 parasta, kaikki koirat saavat arvostelun ja merkinnän ERInomainen, Erittäin Hyvä, Hyvä tai Tyydyttävä, riippuen miten hyvin koira vastaa tuomarin käsitystä rotumääritelmästä. Lisäksi koira voi saada HYLätyn tai Ei Voitu Arvostella - nämä siis jos koiralla on hylkääviä virheitä, esimerkiksi uroksella ei normaalit kivekset tai koiraa ei voitu esimerkiksi arkuuden tai agressiivisuuden vuoksi arvostella. Lopuksi luokkien voittajauroksista ja -nartuista valitaan parhaat neljä urosta ja parhaat neljä narttua. Paras narttu ja paras uros kisaavat vielä keskenään ROtunsa Paras tittelistä ja häviäjästä tulee Vastakkaisen Sukupuolen Paras. ROP-koira lähtee vielä kisaamaan muita rotunsa parhaita vastaan ensin omassa ryhmässään (Suomenlapinkoirilla FCI5 eli pystykorvat) ja pärjätessään vielä muita ryhmävoittajia vastaan, kaikkein korkeimpana sijana näyttelyn paras. Näissä suomenlapinkoiria nähdään todella harvoin, voittajina esiintyy enemmän rodut, jotka kantavat itsensä ryhdikkäämmin kuin nämä meidän ahmamaisesti liikkuvat pönöttäjämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti