Postia jalostustoimikunnalta...

Hyvä kasvattaja suunnittelee jokaisen kasvattamansa pentueen erittäin tarkasti. Hän tietää tasan tarkkaan minkänäköisiä, -kokoisia ja -luontosia koiria toivoo pennuistaan kasvavan - unohtamatta tietenkään terveyttä. Yhdelle on tärkeätä näyttelymenestys, toiselle harrastenäyttö, kolmannelle metsästysvietti ja neljännelle pieni koko, jotta päästään agilityn medi-luokkaan. En maininnut terveyttä, koska haluan ajatella, että se on tärkeä ominaisuus kaikille. Tosin tässäkin jokainen kasvattaja on yksilö; toiset ottavat enemmän riskejä kuin toiset, jotkut tuijottavat lonkkaindeksejä ja eräät taas panostavat pitkäikäisyyteen.

Uskallan myöntää, että jalostuslinjani on vielä hakusessa. Tämän vuoksi tärkein kriteerini Donnalle urosta etsiessäni oli terveys. Elämä sairaan koiran kanssa, oli kyseessä sitten allergiasta tai epilepsiasta, on työlästä ja näin ollen seurakoiran kuuluu olla terve. Onneksi meillä on jalostustoimikunta! Ensimmäiset kolme urosta, jota Donnalle suunnittelin, tulivat bumerangina takaisin - liian suuret epilepsia, HC tai addison riskit. Niimpä päätin seuraavalla kerralla lähettää useamman koiran kerralla.

Internetin ihmeellisestä maailmasta, sekä lenkkipoluilta bongasin sitten uroksia, jotka täyttivät seuraavat kriteerit:

• sukutaulussa ei "inhokki" koiria
• ulkonäöllisesti minulle mieluisaa "tyyppiä"
• ei liian nuori
• ei liian monta pentuetta takana

Kaiken kaikkiaan lähetin jalostustoimikunnalle 24 koiraa, joka oli noin kolmannes kaikista "keräämistäni" koirista. 3 viikkoa myöhemmin sähköpostiini tuli vastaus, jonka mukaan kuusi koiraa oli hyväksytty. Olin innosta soikeana. Seuraavat kaksi tuntia laitoin plussia tukkimiehen kirjapidolla ylös ja sain vähennettyä urosehdokkaani neljään. Nuo neljä on saatu nyt mieluusjärjestykseen ja kahteen ensimmäiseen on jo otettu yhteyttä ja heidänkin puolesta vihreätä valoa näytetään. Seuraavaksi vuorossa olisi näiden koirien live-tapaamiset ja lopulliset päätöksen teot. Mahdollinen Donnan Pompen-testin tulos tietty saattaa sekoittaa pakan kokonaan. Jahka marraskuu saapuu pitäisi meillä olla tiedossa ensimmäisen Saletisti-pentueen isä ja sitä kautta koko tulevan kasvatustoimeni kantakoirat...

Lappalaiskoirien syysnäyttelyt 4.10.2015

Harrastan koirieni kanssa aivan liian vähän - pääsääntöisesti logistisista syistä. Tähän on toivottavasti tulossa muutos lähiaikoina, mutta toistaiseksi joudumme tyytymään kotitottikseen ja pitkiin metsälenkkeihin, sekä satunnaisiin, hyvien julkisten yhteyksien varrella oleviin näyttelyihin.

Tästä poikkeuksena ovat kuitenkin lappalaiskoirien syys- ja kevätnäyttelyt sekä pystykorvien jalostuspäivät. Nämä ovat niin arvokkaita verkostoitumistilaisuuksia, ettei niitä aloittelevan kasvattajan parane jättää käyttämättä.

Siispä kävimme 4.10.2015 Lappalaiskoirien syysnäyttelyssä Donnan kanssa. Ystäväni, jotka vakavasti harkitsevat lapinkoirapennun lisäämistä perheeseensä, lähtivät mukaan, joten bussi- ja junamatkaltakin säästyttiin. Edellisenä päivänä olimme tosin tehneet julkisilla reissun Lahteen ottamaan Donnasta Pompen-testin, joiden tuloksia odotetaan jännityksellä.

Itse näyttelyt menivät oikein mukavasti. Vanilla's Honey-kennelin Marjolla oli kasvateilleen ihan oma teltta kahveineen ja leivoksineen. Toivottavasti myös oma kasvatustoimintani pääsee joskus tuohon pisteeseen - tuntui kuin olisi kuulunut perheeseen kun jutteli toisten VHlaisten kanssa ja tunnisti koiria. Nähtiimpä me taas Donnan tyttöä Berttaakin, sekä eräs mahdollisista tulevan pentueen isäehdokkaista.

Donna käyttäytyi kehässä mallikkaasti kuten aina ja tulos sekä arvostelu oli seuraavanlainen.

Avoin luokka - EH (erittäin hyvä) - Eija Lehtimäki

Mittasuhteiltaan erinomainen, hyväluustoinen narttu. Hyvä ilmeinen pää, riittävä alaleuka. Hyvä runko, mutta kovin kapea rinta. Oikein kulmautuneet raajat. Tasapainoiset liiķkeet. Kovin pehmeä karvapeite. Esiintyy hyvin.

Tuomarin omien sanojen mukaan olisi ollut ERI (erinomainen), mutta karvapeite on aivan liian pehmeä, lähes pohjavillamainen. Tämä on aivan totta ja yksi tärkeimmistä "extra"-kriteereistä Donnan sulhoa etsittäessä. Suomenlapinkoiran karvapeitteen kuuluu olla karkea. Karkea karvapeite pitää paremmin mm. vettä ja vähentää huomattavasti kaiken oravaa pienemmän tarttumista metsälenkeiltä matkaan. Liian pehmeästä ja pitkästä karvapeitteestä on koiralle vain haittaa.

Ensin juostaan kehää ympäri...

... sitten tuomari katsoo hampaat ja hipelöi koiran...

Ja lopuksi seisotaan  joko asetellen...

... tai vapaasti.