Terveisiä pentuhelvetistä

Nyt lienee sopiva hetki paljastaa, että laumamme on saanut lisävahvistusta pienestä lapinkoiratytöstä. Kyseessä on Famolas Pylpyrä, joka muutti meille sijoitukseen heinäkuun puolen välin tienoilla. Tänään tämä reipas tyttö täytti 4 kuukautta ja paljon on viimeiseen kahteen kuukauteen mahtunut.

Aloitetaan siitä, että miksi ihmeessä otin kolmannen koiran? Pienessä asunnossa kahden koiran

Korvat kasvoi ensin (9 vko)...

kanssa oli jo muutenkin ihan tarpeeksi ahdasta ja muut harrastukset sekä elämänosa-alueet veivät aikaani enemmän kuin tarpeeksi. Joskus eteen vain kuitenkin osuu sellainen yhdistelmä, ettei sitä voi ohittaa. Kun sukutaulusta tuntee nimeltä yli puolet koirista kolmanteen polveen asti ja nimien seassa on niin Donnan kuin Kuron sukulaisia, koiria joihin olet ollut ihastunut ja koiria, joiden pentu on jossain vaiheessa ollut sinulle tulossa, mutta elämä on heittänyt keppejä rattaisiin... enhän minä voinut muuta kuin ottaa yhden käärylän tänne meille kasvamaan.

...ja seuraavaksi oli vuorossa jalat (17 vko)

Ei. Se ei ole saksanpaimenkoira.

Coran isä siis on Kuron serkun poika ja Coran emä on Donnan serkkupuoli. Cora itsessään sen sijaan on aivan kamalan ihana. Pääpaino kuitenkin sielä kamalan puolella. Reippassa pennussa on näet hyvät ja huonot puolensa. Cora on erittäin rohkea, fiksu ja itsenäinen nuori neiti. Se tietää mitä se tahtoo ja osaa viihdyttää itse itseään. Se ei pelkää uusia asioita ja on aina innoissaan kohtaamassa uudet ihmiset ja koirat. Rohkean pennun kanssa on mukava harrastaa ja liikkua. Reippaana pentuna Cora osaa vaatia huomiota - ja se osaa sen äänekkäästi. Jos kukaan ei tule päästämään häntä koiraportista äänekkään vaatimisen jälkeen, hän kipuaa siitä yli. Kaikesta mennään ali, yli tai lävitse. Ja jos jotain halutaan se otetaan. Arkojen koirien kanssa ei voida olla samassa tilassa, sillä niitä kiusataan kun kerran voidaan.

Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että naapurisopu on ollut koetuksella. Kesätyön pitkät päivät, koiranpentu ja Kuron sairasloma eivät ole olleet hyvä yhdistelmä. Minkäänlaista eristämistä emme ole voineet harrastaa, koska tällöin Cora huutaa koko päivän kuin syötävä - satunnaiset haukunnat menevät onneksi normaalien kerrostaloäänien piikkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kotiin tultaessa on metsälenkin jälkeen aina edessä vähintään puolen tunnin siivousurakka. Kahden kuukauden aikana on sohvan kulmat nakerrettu, pari lasia pudotettu pöydältä, syöty muutama leipäpussi, antennijohto, feikki-croksit, fleksi, reppu, takin tasku sekä erinäisiä lehtiä, kansioita ja muuta pientä, mitä on jo ehtinyt unohtaa - eikä hampaiden vaihto ole vielä edes kunnolla alkanut!

Pieni piranha!

Mutta vaikka niin oma iho kuin maallinen omaisuus on hampaanjälkiä täynnä niin kyllä tuo pieni riiviö on vallannut sydämeni heti ensikohtaamisesta lähtien. Se on niin nätti ja fiksu ja rohkea, että vaikka kaikki aika menee koirien kanssa touhutessa ja naapurisovun ylläpitämisessä niin sekuntiakaan en kadu. Jos terveys kestää niin tuosta kasvaa vielä niin hieno, hyvähermoinen harrastuskoira, että ei tosikaan. Kaikille tuleville kasvattieni omistajille sanonkin, että älkää kadottako huumorintajuanne ja kyllä se pissan ja kakan hajuinen pentuhelvetti vielä joskus loppuu - ja sen jälkeen teillä maailman paras ystävä toivottavasti ainakin yhden vuosikymmenen!

 

Coran sisustusratkaisuja...