Kusti (Guorzzu) toimitti reilu parikymmentä vuotta sitten terapiakoiran virkaa. Suomenlapinkoiran
turkkiin on hyvä itkeä kasvukivut ja ahdistuksen sekä yksinäisyyden. Jokainen lapsi kokee varhaisnuoruudessa ja/tai teini-iässä hämmennystä ja ahdistusta, orpoutta ja outoutta. Siksi on äärimmäisen tärkeää meiltä aikuisilta osoittaa, että kaikki on ok. Vaikka olet erilainen, olet silti yhtä hyvä ja tärkeä. Lasten ja nuorten kuuluu saada rauhassa ja turvallisesti kokeilla ja tunnustella; ilman yhteiskunnan, perheen tai ystäven asettamia raameja.
Me ihmiset, emme kuitenkaan voi koskaan tehdä tarpeeksi, olla tarpeeksi riittäviä. Meihin heijastetaan omat ennakkoluulot ja ahdistukset. Vaikka sanoisimme "rakastan sinua"; vastaanottaja ei aina usko meitä. Ja siksi meillä on koirat. Siksi meillä on suomenlapinkoira. Sen rakkautta ei voi kiistää. Se ymmärtää aina ja pysyy aina vierellä eikä koskaan tuomitse.
Kun mitään ei tapahtunut, Pirtti otti suhteellisen lunkisti.
Kävimme siis Pirtin (Tuntitähden Gilka) kanssa antamassa tukemme seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta sekä juhlistamassa, sitä tosiasiaa, ettei heidän nykysuomessa tarvitse piilotella itseään. Gilka osoittautui oikeaksi terapia koiraksi; se oli erityisesti useiden lasten silitettävänä ja halailtavana. Pirtti otti väkijoukon ja melun oikein lunkisti. Senaatitorilla kun odotettiin paraatiin pääsyä niin Pirtti vain alkoi makaamaan kun mitään ei tapahtunut. Selvästi meidän maalaistyttöä kuitenkin väkijoukko väsytti, sillä paraatin jälkeen kun menimme koirapuistoon niin normaalisti sosiaalinen Pirtti vain kyyhötti jaloissani. Tiesin ettei Pirtti pahemmin hötkyilisi, mutta ihan näin loistavasti en osannut odottaa sen käyttäytyvän.
Synnytys meni erittäin mallikkaasti, melkein huomaamattomasti. Olin itseasiassa hieman myöhässä
valmistulejen kanssa, mutta voi sitä sakset kolmelta yölläkin desifioida. Mitään varatoimenpiteitä ei kuitenkaan tarvittu. Ensimmäinen pentu syntyi vähän vajaa neljältä aamuyöstä, seuraava tuli tuntia myöhemmin (jättiläinen, ei ihme, että kesti), kolmas heti vartin päästä perässä ja viimeinen vähän ennen seitsemää. Pimpu huolehtii pennuista erinomaisesti. Perusluonnenäkyy siinä, että on hiukka mustis pennuistaan ja muilla koirillani ei ole asiaakaan edes ovelle, kun täältä jo murrataan. Pihalla kun käydään niin Pimpsu on hyvin herkkähipiäinen ja Pirtti saanut paristi turpaan kun se ei tajua nuorta äitiä väistää. Tämä menköön kuitenkin hormonihöyryjen piikkiin ;)
Poika 1 Merkkivärinen (tai merkkiriista), valkoinen laikku rinnassa, valkoiset varpaat
Poika 2 Musta, valkoiset sukat etutassuissa, valkoinen "T" rinnassa, valkoinen piirto, valkoiset takavarpaat ja valkoinen hännänpää.
Poika 3 Musta, valkoiset etusukat, valkoinen rinta
Pimun tulo maailmaan oli hyvin dramaattinen. Tämän sisaret Rocky ja Nuppu syntyivät normaalisti, mutta sitten lähdettiinkin jo eläinlääkärin pakeille. Pimu oli viimeinen, joka vatsasta ulos leikattiin ja ainoa joka jäi eloon. Pimu sijoitettiin emänsä omistajalle ja sovimme, että astutamme tämän mahdollisimman nuorena vättääksemme emän komplikaatiot (Peppi oli yli viisi vuotias ensisynnyttyjä). Pikin valitsimme Pimpulle urokseksi, koska se täydentää Pimpun puutteita niin luonteen kun ulkonäön osalta. Piki on erittäin reipas yksitoista vuotias ja pennuista odotetaankin mukavia aktiivisia perhekoiria, joilla voisi taipumusta olla myös harrastuspuolelle.
Pimu (eli Pimpom eli Pimpula eli Pimpu - rakkaalla lapsella on monta nimeä) on erittäin omistajapeilaava koira. Toisin sanoen se hakee vastaukset mallista sen sijaan, että se ratkaisi ne itse. Pimpu on kasvanut emänsä siiven alla, joten tämä on vain vahvistanut tätä käytöstä. Aivan ovimatto koira ei kuitenkaan ole. Pimulta löytyy terävyyttä ja se on liiankin omistushaluinen ruokansa ja lelujensa kanssa. Mietin pitkään onko Pimu liian epävarma ja heikkohermoinen jalostukseen, mutta muutamien hoidossa olojen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että huoleni oli turha. Pimulla on erinomainen laumavietti, sitä voi pitää huoletta vapaana ja se on ihmisen kanssa hyvin nöyrä. Toisilta koirilta se vahtii ruokaansa ja lelujaan jonkin verran ja koirakohtaamisissa se murisee epävarmuuttaan. Alkujännityksen jälkeen toimii kuitenkin ongelmitta vieraassa laumassa. Oikean ohjaajan kanssa Pimpu on oppinut asiat kerrasta ja miellyttämisen haluakin löytyy.
"Piki on musta suomennlapinkoirauros. Oikea herrasmies ja sydäntenmurskaaja. Rakastaa kaikkia paljon ja koko sydämestään. Syntynyt v. - 07 Tervolassa ja asustellut koko ikänsä täällä Suonenjoen maaseudulla. Tottunut matkustamaan kotimaassa ja tulee myös vieraiden kanssa toimeen. Lapsirakas ja koirakamut on kivoja, kerjää sujuvasti herkkuja kaikilta lempeällä katseellaan ja rapsutuksiahan ei koskaan voi saada liikaa. Joka aamu ja ilta on käytävä mamman vieressä ottamassa aamu- ja iltahalit. Ollut myös tosi kiltti, ei ole hajoittanut paikkoja koskaan. Ainut miinus on tuo riistavietti, ei voi pitää lainkaan irti, kun on heti menossa metsään jahtaamaan ja oravallekkin osataan haukkua." -Piki omistajan sanoin.
Kävimme tänään Pimun kanssa ultrassa ja masuasukkejahan siellä näkyi. Mikäli kaikki menee putkeen, Juhannuksen jälkeisellä viikolla meille syntyy pitkästä aikaa pentuja. Laitan muutaman päivän sisällä lisätietoa yhdistelmästä.
Vähintään yhtä iso ja iloinen uutinen on, että olemme löytäneetn lauman kanssa uuden kodin. Alkuvuodesta tuli ilmoitus, että vuokranantaja haluaa muuttaa taloonsa takaisin. Viime metreillä löysimme uuden kodin, jonne on nyt sitten muutettu tätä päivitystä kirjoittaessa.
Gilkan näyttelyarvosteluja löytyy tämän omistajan sivuilta tästä linkistä
Äitija tytär. Vesilintuja pitää vähän komentaa.
Luonne ja käyttäytyminen
Pirtti on ollut meillä vasta niin vähän aikaa, etten uskalla vielä kirjoitella hänestä sen suuremmin. Erinomaisesti on kuitenkin sopeutunut laumaan ja on todella helppo koira; väistää ja antaa periksi lauman muille koirille ja muutenkin osoittaa pehmeyden merkkejä. Jonkin verran on riistaviettiä ja peuran jäljelle lähti tarmokkaasti, mutta tuli kuitenkin nopeasti takaisin luokse. Jonkin verran löytyy vahtiviettiä, mutta ei läheskään siinä määrin mitä Kurolla.
Pirtti on tätä kirjoittaessa ollut meillä nyt kaksi vuotta ja valloittanut sydämeni täysin. Se on mielestäni itsenäinen ja erittäin ihmisrakas. Tulee hyvin toimeen laumassa, mutta ei ole varsinaisesti "laumakoira". Nyt kun olemme sen kanssa päässeet samalle aaltopituudella, niin tekee mielellään asioita kanssani ja helposti palkittavissa. Ottaa vapaana ollessa kuitenkin herkästi etäisyyttä, että sillain ei ole "huoleton marjakaveri" kuten muu laumasta, vaan ainoastaan "käskyn alla" pystyy pitää vapaana, muuten lähtee omille teille. Karkailu on meillä mahdollisesti pysyvä ongelma. Ei varsinaisesti lähde minkään erityisen perään; tykkää vain selvästi vaellella. Joskus saattaa mennä viikkoja ilman ongelmia ja sitten yhtäkkiä käännät selkäsi minuutiksi ja hups, se otti ja lähti. Tästä huolimatta Pirtti on erittäin rakas ja korvaamaton perheenjäsenemme.
Tässä tapauksessa, kuten usein yleensäkin, on hyvä olla myös toinen mielipide. Eli siis muutama sana Pirtistä tämän sijoittajan eli kasvukodin puolesta: "Koira rakastaa ulkona olemista, vapaana juoksemista; se on aktiivinen ja helppo motivoida kaikkeen. Tykkää miellyttää ihmistä ja hakee kontaktia. Kaikki normaalit arjen askareet sujuu. Hyvä luonteeltaan. Itsevarma ja samaan aikaan nöyrä. Tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen. Pirtillä on vahti viettiä sen verran, etten usko sen sopeutuvan kokonaan sisällä asuvaksi koiraksi. Yleisesti ottaen sen kanssa voi tehdä mitä vain. Mukava koira, joka tuppaa tulemaan syliin. Kaikkiruokainen. Osaa olla yksin eli ei tuhoa mitään/ahdistu, matkustaa ja ihan mallikelpoinen. Se on muuten tehnyt myös jonkin verran vetämistä. Olen totuttanut aikuisten potkurin kanssa sitä vetämään. Se on uusin harrastus. Ja viime talvena koirahiihtoa. Alkeita. Tykkää niin hulluna mennä ja juosta, että kaikki tällainen aktiviteetti sopii sille. Polkupyörän vierellä osaa myös tehdä hölkkälenkkejä."
Suunnitelmissani on jo jonkun aikaa ollut lähteä homekoiraohjaajakouluun. Itsellänihän on siis vankka kokemus ja koulutustakin kiinteistöalan toimistotöistä. Töitä tuolta alalta on aktiivisesti etsitty laihoin tuloksin jo parisen vuotta. Kouvolaan olen tullut jäädäkseni ja nyt työnhaun ohessa on opiskeltu käytännönpuolta rakennusalalla. Siitä sitten lähti tuo ajatus homekoirahommista. Ainoana ongelmana tässä on, että pitäisi olla koira jota kouluttaa ja omat koirat ovat hommaan liian iäkkäitä.
Alkukesästä laittelin vähän matoa koukkuun ja huutelin facebookissa suunnitelmistani: piti löytää homekoiraksi soveltuva nuori aikuinen tai pentu sopivasta yhdistelmästä. Yhteydenottojakin tuli, mutta jäin ensin odottamaan josko Donnalle tulisi juoksut. No tulivathan ne, mutta tiedämme miten niitten kanssa meni joten se sitten siitä. Noin kuukausi sitten sain kuitenkin erittäin lupaavan viestin Etelä-Suomesta. 4 vuotias narttu ehkä etsisi kotia. Omilla omistajilla on asumistilanne muuttunut ja heidän mielestään koira olisi onnellisempi syrjemmässä; vahtiviettinen vauhtimimmi kun on. Mitä enemmän he nartustaan kertoivat, sen täydellisemmältä minun elämäntilanteeseen narttu kuulosti. Se on suvultaan erinomainen, itse asiassa Donnan puolisiskon tyttö. Se on rakenteellisesti ja terveydeltään erittäin hyvä, tyypiltään minun makuuni. Siinä on juuri ne asiat kunnossa, mitkä itselleni ovat tärkeitä ja viat vähäpätösempiä, joilla itselleni ei olekaan niin väliä. Kaiken lisäksi omistaja haluaisi itse tehdä myöhemmin tällä pennut, joten hän toivoi että minä teettäisin tällä pennut ensin, niin uskaltaa sitten hyvin mielin hän tehdä nuo pennut vanhempana kun oma elämäntilanne sen sallisi.
Eilen sitten kävimme katsomassa narttua ja taisi siinä tunti jos toinenkin vierähtää. Olen jo aivan rakastunut ja niin olivat Kuro ja Donnakin; narttu asettui laumaan täysin ongelmitta, osasi antaa Kurolle sen tarvitseman tilan ja luki Kuroa kokoajan erinomaisesti. Jos mitään yllätyksiä ei tule, lokakuun alussa meilläon taas kolmen koiran (ja yhden kissan) lauma <3
Kusti (Guorzzu) toimitti reilu parikymmentä vuotta sitten terapiakoiran virkaa. Suomenlapinkoiran 
