400 eurolla terve koira

Kuro aloitti mystisen takajalan ontumisen viime perjantaina. Aina levon jälkeen koira oli viitisen minuuttia täysin kolmijalkainen - ulos päästyään energiaa ja meno löytyi kuitenkin vanhaan tuttuun tapaan. Pikaisen googlettamisen jälkeen nivelrikko nousi loogisimmaksi vastaukseksi. Maanantaina ei sitten muuta kuin eläinlääkäriaikaa soittamaan ja onneksi aika saatiinkiin nopeasti.

Kurohan on kolmivuotiaana tutkittu terveeksi niin lonkkien, polvien kuin kyynärien osalta. Eläinlääkärin taivuttelujen jälkeen mielipide oli, että kyllä se selvästi tuota lonkan taivutusta aristaa. Nivelrikkoa epäilivät itsekkin joten ei kun rauhoituspiikku persuksiin ja röntgeniin. Tulokset olivat kuitenkin mieluisat! Niin lonkat kuin polvet edelleen, yli seitsen vuotiaana, täysin puhtaat. Määräsivät tulehduskipulääkekuuriin (vert. ihmisten ota buranaa) ja löivät käteen yli kolmensadan euron laskun. No, onneksi on eläinlääkärikuluvakuutus, joka korvasi tuosta kaksi sataa :) Nyt katsotaan lähteekö ontuminen pois ja ennen kaikkea odotetaan uusiutuuko joskus. Lisäksi ottivat Kuron kuonossa olevista pikkupateista solunäytteet - ja sanoivat vasta näytteiden oton jälkeen, että ne pitää poistaa joka tapauksessa. Eli ainakin vielä yksi nukutus on edessä ennen sitä viimeistä :(

Kuvatodisteet ensi"lumesta". Vaikka maahan asti
lumi ei valkoisena ehdi, niin lapinkoiran turkissa
se on hetken valkoinen :)

Kävimme myös eilen, eli tiistaina, silmätarkastuksessa Lahdessa, jonne upposi 75 euroa matkoineen. Kyllä taas kirotutti ettei omista tuota ajokorttia, autosta puhumattakaan, kun vieraahkossa kaupungissa julkisilla joutui reissaamaan. Toisaalta ihanaa kun on koirat, jotka osaavat käyttäytyä liikenteessä :) Viralliseen silmätarkkiin menimme a) jotta tiedän mikä mahtaa olla Kuron silmien tilanne ja b) koska Kuron vasen silmä on viime kesäisen silmähaavarumban jälkeen muuttunut aivan eri väriseksi - aivan kuin sillä olisi siniharmaa piilolinssi. Epäilin teitenkin heti, että kyseessä on jokin rappeumajuttu, jonka kovat silmätipat olisivat aiheuttaneet. Iloiseksi yllätykseksi Kuro sai kuitenkin terveen lausunnon silmistä! Arpeumaa kuulemma on ja sen vuoksi silmä taittaa valoa eri tavalla, mutta mitään haittaa näölle siitä ei ole :)

Tämän viikon saldona siis terve seitsemän vuotias koira. Kyllä on taas mamma ylpeä - harmittaa vain
taas, että veljen ja emän sairauksien vuoksi ei jalostuskäyttöä Kurolle koskaan voitu harkita. Toivottavasti tulevaisuudessa myös lapinkoirien epilepsialle ja addisonille saataisiin geenitestit niin ei tarvitsisi sulkea pois jalostuksesta koiria pelkän ehkän takia.

Silmätarkastuksesta vielä sen verran, että tällaiset joukkotarkastukset ovat paitsi lompakolle edullisempia, myös hyviä treeni- ja sosiaalistamistilanteita. Kurolla pysyi hermot suhteellisen hyvin kasassa, pahempia räjähdyksiä toisille koirille ei tullut. Lisäksi pääsimme treenaamaan tottelevaisuutta häiriön alla. Lähinnä hioimme seuraa-komentoa sanasta eikä, että poitsu lähtee liikkeelle, sanoin minä mitä tahansa ;) Lisäksi seurustelimme erään Kuroon ihastuneen pikkutytön ja tämän koiran (lunnikoira? pohjanpystykorva?) kanssa sekä kahden lapinkoiranartun kanssa. Iloiseksi yllätykseksi kyseessä olivat Myrtti ja Mette - parivaljakko, jota olen reilu vuoden verran seurannut blogisfäärissä, kun tuossa vajaa pari vuotta sitten aloin harkitsemaan kolmannen koiran ottamista.