Poropentujen ensiulkoilu

Vähän kuvasaastetta poropentuje ulkoilusta kun oli kerrankin hyvä sää :)

Poropennut 4 & 5 viikkoa

On ollut hieman kiireinen tämä tammikuu kun aloitin ammattikorkee-opinnot eikä ylimääräisiä käsipareja ollut pentujen ollessa 4 vko ikäisiä, joten kuvat on nyt vähän mitä on. Ensi viikonloppuna pennut pääsevät tosin ammttilaisten käsiin valokuvattavaksi, joten se ehkä hieman kompensoi ;)

Prinssi 4 & 5 vko

Isadora 4 & 5 vko

Ronja 4 & 5 vko

 

Sintti 4 & 5 vko

Pennut 3 vko

Saletisti Prinssi Ruusunen - riistanvärinen valkoisin merkein

Saletisti Quagmire Isadora - riista valkoisin merkein

Saletisti Ronja Ryövärintytär - riistanvärinen

Saletisti Sintti Silmusuu - riistanvärinen valkoisin merkein

Pennut 2 vko

Jouluhulinoissa jäi päivitys vähän myöhäiseksi...

Poika

Tyttö3 (valkosilla merkeillä)

Sintti

Tyttö2 (ilman valkoista)

Viiran pennut 1 vko

Hurjasta alusta huolimatta pentujen ensimmäinen viikko on pennut oikein mallikkaasti. Hetken jo pelkäsin, ettei Viiralta tule maitoa, kun en sitä pari päivää synnytyksen jälkeen saanut lypsettyä, mutta kyllä ne pennutmaitoa ulos saavat - pentujen paino on noussut tasaisesti n. 50g päivässä paitsi tietysti Sintillä, jolla nousu on ollut 20-30g luokkaa. Kaikki pennut kuitenkin yli tuplasivat painonsa viikossa pentulaatikossa kaikki hyvin. Toistaiseksi kaikki pennut ovat paperilla merkkimustia vaihtelevin valkoisin merkein, mutta osalla vähän rusehtaa korvien takan, joten pennuista voi myös kehittyä emänsä kaltaisia tummia riistoja. Katsotaan sitten kun vanhenevat kuinka mustia päälaet lopulta ovat.

merkkimusta valkoisella rinnalla

merkkimusta ilman valkoisia merkkejä

Sintti

Poika

Viiran pennut syntyivät

Sintti ja Sintin sisko

Viiran lämmöt putosivat 36,8 asteeseen sunnuntai-aamuna 8.12.2019. Viira antoi kuitenkin odotuttaa ja lämmöt olivat edelleen reippaasti alle 37 astetta maanantai-aamuna. Päivän mittaan lämmöt alkoivat nousta ja vuorokauden vaihtuessa ensimmäinen pentu; pieni vain 166g painava sintti näki maailman. Tunnin sisällä pieni tyttö sai reippaan normaalikokoisen siskon. Hyvin pian Viira kuitenkin ryhtyi levollisesti hoitamaan pentuja. 



Aika kului, Viiraa juoksutettiin ylös alas portaita ja tunnustellessa tuntui pennun jalka. Vajaa kolmen vuoden takainen muisto Saletisti Saksikäsi Edwardista oli elävänä mielessä; tuolloin kolmelta aamuyöllä tuntui nenä sormenpäässä ja viisi tuntia myöhemmin; viidennellä yrityksellä saatiin Eemeli lypsettyä ulos. Nyt kuitenkaan yrityksistä huolimatta mitään ei tapahtunut. Varhain aamulla soitimme eläinlääkärin päivystykseen ja tunnin sisällä olimme pistämässä Viiraan kalkkia ja Oksitosiinia. Työntöpoltoista huolimatta pentu ei tullut ulos, joten ei kun leikkauspöydälle. Tätä osasin odottaa. Jo kotona tiesin, että jos pentu ei tule ulos, on leikkaus edessä; pentuja kun oli kuitenkin mahassa vielä viisi.

3,5 tuntia eläinlääkärille saapumisen jälkeen :)

Leikkauksessa kävi ilmi, että jumissa ollut (kuollut) pentu oli sivuittain eli tarjosi meille yhtäaikaa etu- ja takatassujaan. Viidestä leikatusta pennusta vain kaksi selvisi - jossittelijana en voi kun ajatella, että selviytyjiä olisi voinut olla kolme tai jopa neljä jos olisimme tulleet aiemmin tai jos minulla olisi ollut apukäsi hieromassa pikkuisia kun ne kohdusta tulivat. Toisaalta jos olisimme tulleet paikalle keskellä yötä; kolmen vastasyntyneen sijaan leikkaussaliin olisi saattanut jäädä näiden emä. Viiralta nimittäin repesi kohtu ja verisuoni ja koska lääkäriasema oli pian aukeamassa päädyttiin epätoivoisen paikkaamisen sijaan poistamaan kohtu ja munasarjat; mikä vastoin monen yleistä mielipidettä ei ole järkevää keisarinleikkauksen yhteydessä eikä todellakaan ole "yhdenmiehen" homma.

Kaikki päätyi kuitenkin lopulta parhain päin ja meillä on nyt neljä pientä poropentua (3n, 1u) täällä kasvamassa. Kaikki pennut ovat pirteitä ja syövät hyvin; myös Viira on toipunut moitteettomasti ja hoitaa pentuja erinomaisesti. Pennut ovat nyt vuorokauden ikäisiä ja nyt iltapunnituksessa myös Sintin ja poitsun painot olivat nousseet, joten olen luottavaisin mielin :)

Tyttö 1, merkkimusta, rinnassa valkoinen laikku. Sintti

Tyttö2, merkkimusta. Syntymäpainoltaan isoin. Ei viitsinyt odottaa ponnistusta vaan kiemurteli itse ulos emättimestä kun tuli taka-asennossa.

Tyttö3, merkkimusta, valkea laikku kaulassa ja osa varpaista valkoiset. Tuli kohdusta pöydälle "tää on ainakin kuollut" kommenttien kera, koska oli niin mönjän peitossa. Meni suoraan leikkauspöydälle ilman kuivaamisia, mutta pöydällä alkoikin huutamaan joten tuli vähän hoppu hoitaa.

Poika, merkkimusta, valkoiset sukat ja isot valkoiset kuviot rinnassa ja vatsassa. Saattaa olla alapurenta.

Viiran ja Ompun pentuprojekti

Viiralle syntynyt neljä pentua, 3n 1u. 

	Pakkasen Eloaika	Pihlajamäen Onnimanni
Silmät tark.	9/19 ok	10/19 ok
Prcd-PRA	Terve A	Ei testattu
Pompen	Normaali (N)	Ei testattu
Lonkat	A/A (113)	A/A (102)
Kyynärät	0/0	1/0
Selkä	VA0 (normaali)	Ei tutkittu
	SP0 (puhdas)
	LTV0 (normaali)
Polvet	0/0 (3/16)	0/0 (10/16)
Näyttelyt	ERI	-
Luonnetesti	-	174

Yhdistelmä Koiranetissä

Yhdistelmä olisi muuten jalostustoimikunnan hyväksymä, mutta JTK hyväksyy ainoastaan 0/0 kyynärät. P. Onnimannilla on 1/0 kyynärät.

Päädyimme kokeilemaan Riikan kanssa Viiralla toisia pentuja, sen ensimmäisestä pentueesta kun jäi vain kaksi jälkeläistä. Eemeli ja Pyry on vielä tarkkaamatta, mutta ulkoisesti ja luonteen puoesta ovat oikein erinomaisia poropoikia, mikä lisäsi kiinnostusta tehdä Viiralla vielä toinen pentue. Itse pidän Viirasta valtavasti ja haluaisin siitä omaankin laumaan jatkoa; tarkoitus onkin tästä pentueesta sijoittaa yksi narttupentu, mikäli sopiva sijoituskoti löytyy. Viiralle sulhoksi valikoitui tuttavan suosituksesta Pihlajamäen Onnimanni, joka toimii aktiivisena pelastuskoirana. Pennuista onkin odotettavissa mainioita harrastekoiria. Yhdistelmä olisi muuten jalostustoimikunnan hyväksymä, mutta Ompun 1/0 kyynärä esti sen. Pentujen myyntihintaan sisältyy virallinen kyynärkuvaus. 

"Viira on reipas mutta pohdiskelevainen porokoiraneiti. Viira haluaa yleensä aina ensin pohtia kaikki uudet asiat ja sitten vasta päättää miten tähän asiaan reagoidaan. Kulkee mutkattomasti mukana arjessa, suurimmaksi osaksi vapaana muutaman metrin päässä tepsuttaen. Viira on pätevä tallikoira, se tietää missä saa mennä ja mihin ei saa mennä ja esimerkiksi odottelee kiltisti tarhan ulkopuolella istuksien kun emäntä hyörii tarhassa hevosten kanssa. Viira ottaa vieraat vastaan iloisesti ja pyrkiikin ensimmäisenä syliin kun on jotenkuten sinuiksi päästy. Vieraita koiria kohtaan Viira on yleensä jonkin verran varauksellinen mutta on siitäkin (ja keppien omimisesta) huolimatta saanut monta hyvää koirakaveria. Nuoremmilleen yleensä irvistelee kun ilmoittaa haluavansa etäisyyttä mutta ei ole rähissyt tai lähtenyt rähinään mukaan. Riistaviettiä Viiralla on sen verran että liikkuvan perään lähdetään suht herkästi ja onhan neiti parikin hiirtä saanut tallilla kiinni. Korvat kuitenkin säilyvät mukana ja jahti keskeytetään jos emäntä siitä (yleensä kyllä melko kovaäänisesti) huomauttaa. Komentelusta voi tosin tulla poroselle paha mieli ;) ja Viira onkin siinä mielessä pehmeä koira että ottaa herkästi itseensä joskin sen verran kova ettei muistele menneitä sen kummemmin."

"Ompun eli Pihlajamäen Onnimannin kanssa harrastetaan aktiivisesti pelastuskoiratoimintaa ja se on hälytyskelpoinen koira toisessa sukupolvessa. Kotona Omppu on rauhallinen sekä tulee hyvin toimeen meidän laumassa. Työssään Omppu on itsenäinen, mutta hyvin ohjattavissa sekä erittäin ihmis ystävällinen. Omppua saa käydä katsomassa livenä tämän kotonaan Lahdessa".