Kenneluutisia

"1" pentu, ehkä kaksi...

Viimeisestä päivityksestä onkin se reilu puoli vuotta aikaa. Nyt kuitenkin saimme jotain iloista kirjoitettavaa! Meidän Pirtti on saanut suvunjatketta, Kennel Huhtakedossa. Itse pidän (ansaittua) taukoa pentubuumista, mutta Pirtti kun on niin hyvä koira niin tarjosin sitä jalostuslainaan viime keväällä ja sen kasvukoti tarttui tähän ilomielin. Pirtillä oli viime pentueen kanssa vähän ongelmia kun rupesi vuorokausi lämpöjen laskun jälkeen vuotaa vihreätä nestettä joten päätimme keisarinleikata pennut. Tämän vuoksi jännitimme todenteolla kuinkas nyt käykää. 

Pirtin tämän kertainen astutus oli kokonaisuudessaan muistutus, että mitä tahansa voi sattua. Ensiksikin Pirtti vuosi todella vähän ja ei missään vaiheessa kirkkaan punaista. Sunnuntaina, 7. juoksupäivänä, käskin Siljaa noutamaan Pirtin, koska olin aivan varma, että ne tärpit on nyt. Maanantain progejen mukaan juoksut olivat ohitse, mutta varuiksi kävivät kuitenkin vielä uroksen luona. 23 vrk myöhemmin kävivät ultrassa ja eläinlääkäri sanoi, ettei siellä varmaan mitään ole kuin kuitenkin melkein viikko myöhässä kävivät astuttamassa. Ultrassa näkyi kuitenkin 1 pentu ja 1 epämääräisyys eli 1, max 2 oli odotettavissa. Vähän reilu kuukausi myöhemmin sain viestin "niitä on 6". Ja tänään tuli viesti, että Pirtti on täysin omin avuin ja normaalisti synnyttänyt 1 tytön ja 6 potraa poikaa :) 

Lauma keväällä 2020

Itse olen todella onnellinen, että kaikki meni hyvin ja taas muistan miksi kasvattaminen on niin ihanaa kun se on. Pirtin pojista yksi tulee Kennel Saletille ja se sijoitetaan Tuusulaan. Famolaksen Niina on luvannut auttaa valitsemaan sen "kamalimman riiviön".

Muina iloisina uutisina mainittakoon, että Famolas Pylpyrä, eli meidän Cora on uuden omistajansa kanssa saavuttanut 3.10.2020 suomenlapinkoirien rotumestaruuden TOKOssa!!! En voisi olla ylpeämpi, mutta valehtelisin jos väittäisin, että olisin yhtään yllättynyt. Cora oli ja on erinomainen harrastuskoira ja sen nykyinen omistaja Jesse on paitsi taitava koiraohjaaja myös ihastuttavan omistautunut koiralleen. Tuskin koskaan pääsen irti häpeän ja syyllisyyden tunnosta, jonka Corasta luopuminen aiheutti, mutta se oli silti tähän astisen elämäni yksi parhaista päätöksistä. 

Päätöksistä puheenollen. Saletisti Quagamore Isadora eli Dora eli Matolainen lopetettiin 13.7.2020. Dora alkoi saada epileptistyyppisiä poissaolokohtauksia sunnuntai iltana. Tiesin välittömästi, että se on menoa nyt. Varasimme sille maanantai aamuna heti lopetuksen ja se pääsi leikkimään koirien taivaaseen. Dora eli lyhyen elämänsä onnellisena ja lähes ilman mitään merkkejä vesipäästä. Jotain häikkää sillä oli näössä (likinäköinen, reaktiohitaus tjs), mutta sen elämää se ei haitannut. Se sai kasvaa ja elää toisen pennun kanssa ja äitini rakasti ja lelli sitä täysillä. Matolaisen lyhyt elämä oli täynnä pelkästään pentukoiran iloa. Eläinlääkärillä tiesin, että tein oikein antaessani sille mahdollisuuden. Koska me kaikki ansaitsemme mahdollisuuden. Vaikka lopputulos olikin minulle ja eritoten äidilleni sydäntäraastava, ainakaan en joudu loppu elämääni miettimään "mitä jos"?

Dora 5. viimeisenä päivänä

Viime vuosi oli todella rankka perättäisten pennutusten ja vastoinkäymisten vuoksi. Se sai minut vakavasti harkitsemaan kaiken tämän mielekkyyttä. Pirtin pentujen syntymä on nyt kuitenkin muistuttanut, että asiat voivat lopulta kääntyä parhain päin. Ja vain, koska valintojen ratkaisu ei ole aina hyvä, ei se silti tarkoita, että se olisi väärä. Oma kasvatus"urani" on edelleen tauolla ainakin vielä vuoden 2021, mutta uskon, että 2022 alamme suunnittelemaan urosta Saletisti Disneyprinsessalle eli Tatsulle. Sen verran hyvän mielen tuo juuri syntyneen sijoituspojan tulevan kodin kanssa käyty keskustelu sai aikaan.